Baron

Baronin tarina on niin tavallinen Viipurissa... Papparainen korjattiin talteen kevättalvella 2008 Zerkovan kylästä, jossa se harhaili pitkin katuja. Koska kylässä ei pappaa tunnettu, se on luultavasti heitetty sinne ohi ajaneesta autosta. Baronin vuoksi on jouduttu siis tuhlaamaan polttoainetta ja kyyditsemään se kauemmas kotiseuduilta, jotta se ei löytäisi takaisin. Baron kuitenkin löysi tiensä ystävällisten ihmisten avustuksella Irinan tarhalle. Puolisen vuotta tapasimme papan joka käynnillämme ketjussa, sillä se ei pidä muista uroksista eikä yleensäkään toisten koirien tungettelusta. Kerta kerralta huolemme Baronista lisääntyi, sillä se selvästi menetti elämänhalunsa ja viimeisten käyntiemme aikana makaili enää kopissaan apaattisena tulematta edes tervehtimään. Irina sanoi tuntevansa suurta sääliä vaaria kohtaan, sillä se masentui jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän. Niinpä yllätyksemme ja ilomme olikin melkoinen, kun syyskuun matkallamme meitä vastaan portille tallusteli ilman pantaa ja ketjua Baron-vaari. Irina nauroi sen kiskoneen itsensä irti kopistaan. Jos vaari osaa käyttäytyä kunnolla, sen annetaan kuljeksia vapaasti tarhan aitauksen sisäpuolella. Ainakaan viime käynnillämme ei papparainen uhitellut kenellekään ja se oli selvästi tyytyväinen saadessaan olla muiden joukossa ja saadessaan tarhakävijöiltä ohimennessä huomiota ja silityksiä. Baron on ihmisiä kohtaan hyvin kiltti eikä se pistänyt ollenkaan pahakseen, vaikka Irina sen jalkoja väänteli ja tutkiskeli. Baron ei tule Viipurista saamaan kotia korkean ikänsä takia eikä sille Suomestakaan taidaa paikkaa löytyä, joten tämänkin vanhuksen viimeinen koti näyttää olevan viipurilainen koiratarha.