Keskustelu käy kuumana rescuekoirien ja mahdollisten niihin liittyvien tautiriskien ympärillä.  Viranomaiset ovat varoitelleet riskeistä mm. ajankohtaisohjelmassa Spotlight: Hittehund får familj (Yle Teema Fem 25.3.2018). Ohjelman suomenkielinen versio MOT: Katukoirat - rakkautta ja riskejä on nähtävissä Yle TV1:llä 5.3.2018 sekä Areenassa.

Erityisesti huomiota on saanut antibioottiresistenssi, joka nousi keskusteluun sen jälkeen, kun aloimme seuloa koiria antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien varalta viime kesänä ja todettiin, että ESBL-bakteerin kantajuus oli venäläisperäisillä koirilla yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Resistenssiasiat ovat muutenkin vasta melko hiljattain nousseet suuren yleisön tietoisuuteen. Antibioottiresistenssistä on tärkeää keskustella, mutta viime aikoina median focus on keskittynyt lähes yksinomaan rescuekoiriin. Tästä näyttää olevan seurauksena se, että osa ihmisistä kuvittelee, että ongelma pysyy poissa niin kauan kuin koirat pidetään Suomen rajojen ulkopuolella.

Vastustuskykyisten bakteerien kehittyminen on kuitenkin maailmanlaajuinen ja jatkuvasti lisääntyvä ongelma, jonka lähtökohdat eivät ole kodittomissa koirissa vaan lääketeollisuudessa ja antibioottien holtittomassa käytössä. Bakteereille on luontaista, että ne pyrkivät muuntumaan sellaisiksi, että antibiootit eivät niihin tehoa. Resistenttejä bakteerikantoja esiintyy kaikkialla, erityisesti sairaalapotilailla, paljon matkustavilla ja myös suomalaisilla koirilla. Koirista riskiryhmiin kuuluvat raakaruokaa syövät yksilöt ja mm. ihopoimuiset rodut, jotka sairastavat toistuvia ihotulehduksia. Lihateollisuudella näyttää olevan suuri vaikutus erityisesti ESBL-bakteerien kehittymiseen, sillä tuotantoeläimiä lääkitään paljon myös ennaltaehkäisevästi ja suomalaisessakin broilerinlihassa on todettu ESBL-bakteereja. Jopa satatuhatta suomalaismatkailijaa tuo suolistossaan ESBL-bakteerin matkoiltaan vuosittain. Keskustelusta on myös unohtunut se, että koirien antibioottiresistenssi on ollut Suomessa ongelma jo ennen käynnissä olevaa rescuekoira-kohua.

Jos ei halua tai pysty adoptoimaan, voi tukea myös lähtömaassa tehtävää työtä, kuten sterilisaatioita tai suojien rakentamista koirille. Kuvan koira on juuri päässyt eroon sukukalleuksistaan Svetogorskissa lähellä Suomen itärajaa. Leikkauksen rahoitti Viipurin Koirat ry Ei vahinkopennuille -keräyksen tuotolla viime kesänä.

Vaikka antibioottiresistenssiin liittyvän keskustelun focus on nyt hiukan epäreilulla tavalla rescuekoirissa, se ei silti millään lailla poista rescuetoimijoiden vastuuta niissä asioissa, joihin meidän on mahdollisuus vaikuttaa. Ei ole kovinkaan hyödyllistä, että vastapuolet kaivautuvat poteroihinsa kiistelemään siitä, onko jossain tauteihin liittyviä riskejä vaiko eikö ole, ja ovatko mahdolliset riskit kenties suurempia jossain muualla.

Siitä huolimatta, että rescueyhdistykset ovat pieniä ja toimivat lähes pelkästään vapaaehtoispohjalta sekä hyvin rajallisilla resursseilla, olisi toiminnan kehittämiseen saatava jostakin lisää paukkuja. Eläinlääkäri Tanja Hakkaraisen vetämä Evidensia Karhupuisto on järjestänyt rescueyhdistysten aktiiveille tarttuviin tauteihin liittyvän koulutustilaisuuden ja lisää vastaavaa on suunnitteilla. Itse kaipaisin myös mm. Eviralta vastaavia toimia: jos toimenpiteeksi kelpaa heille muukin kuin koirien tuonnin täydellinen lopettaminen, voisiko ajatella, että viranomaiset tarjoaisivat eläinten maahantuojille koulutusapua ja käytännönläheisiä toimintaohjeita? Tällaisesta hyötyisivät muutkin eläintentuojat kuin rescueyhdistykset. Itse koimme, että jäimme viime kesänä vaikeassa tilanteessa varsin yksin. Olisimme kaivanneet toimintaohjeita ja mahdollisuuden keskustella asioista rakentavasti asiantuntijoiden kanssa. Eviran suunnalta viesti oli, että virallisia toimintaohjeita ei ole, mutta tuontia ei voi suositella. Muut rescueyhdistykset vaikenivat, joten vertaistukeakaan ei löytynyt. Tutkittua tietoa koirien ESBL-kantajuuksista oli saatavilla todella huonosti. Niille eläinlääkäreille, joilta saimme tiedonmurusia, kuuluu suuri kiitos.

Viipurin Koirien aktiivit keräävät kesällä 2017 Olgan tarhalla näytteitä resistenttien bakteerien seulontaa varten. (Kuva: Ira Müller)

Vaikka vapaaehtoistoimijoilta ei voikaan edellyttää eläinlääkäritasoista osaamista, on jokaisella yhdistyksellä ja aktiivilla varmasti varaa kehittää tietotaitoa näissä asioissa. Tietoa pitäisi olla myös saatavilla yhdistysten kotisivuilla ja kotiehdokkaiden ulottuvilla. Jos oma osaaminen ja aika eivät riitä sivuston kehittämiseen, ehkä joku eläinlääkäri voisi tarjota apua? Pelkillä linkeilläkin pääsee jo pitkälle. Omatkin verkkosivumme ovat useiden tarttuvien tautien osalta vielä keskeneräiset, mutta bakteeriresistenssistä pyrimme antamaan melko kattavasti tietoa kotiehdokkaille. Nykyään meiltä saa adoptoida koiran vain, jos on tutustunut aiheeseen ja haluaa siitä huolimatta adoptoida koiran Viipurista ja huolehtii käsihygieniasta ja muista varotoimenpiteistä. Onneksi näitäkin ihmisiä yhä on, koska tarhat Viipurissa pursuilevat kodittomia. Ulkomaiset adoptiot ovat vielä toistaiseksi aivan välttämättömiä, jotta paikalliset toimijat eivät musertuisi koiramäärän alle eivätkä olosuhteet tarhoilla muuttuisi eläinsuojelullisesti kestämättömiksi. Pyrimme vaikuttamaan kodittomien määrään mm. tukemalla paikan päällä tehtävää sterilisointityötä lahjoitusvaroin, mutta nämä asiat eivät korjaannu hetkessä. Sterilisointityöhönkin kaivattaisiin huimasti lisää resursseja.

Itse päädyimme parin kuukauden tuonti- ja tuumaustauon jälkeen jatkamaan adoptioita pitkäaikaisilta yhteistyötarhoiltamme. Pyrimme vaikuttamaan antibioottiresistenssitilanteeseen tarhoilla mm. hygieniaan, ruokintaan ja antibioottien käyttöön liittyvillä ohjeistuksilla sekä ehkäisemällä antibioottien tarvetta mm. entistä laajemman rokotusohjelman avulla. Seuraamme, onko näillä toimilla vaikutusta. Lisäksi selvitämme edelleen kantajuuksien määrää Suomeen tulleilla koirilla ja keräämme tilastoa siitä, kuinka usein ja kuinka nopeasti bakteerit poistuvat koirien suolistosta. Viipurin Koirat ry on panostanut tähän selvitystyöhön huomattavan määrän varoja. Tulokset ovat lupaavia, koska suuri osa bakteerin kantajista näyttäisi puhdistuvan tartuntaa seuranneiden kuukausien aikana, jos uusia altistavia tekijöitä ei ole. Seuraavaksi olemme ajatelleet selvittää, löytyykö yhdistysaktiivien joukosta kantajuuksia - kuulummehan riskiryhmään. Kalliit testit ovat vapaaehtoistyöhön ja lahjoituksiin perustuvalle toimijalle kuitenkin suuri haaste.

Lahjoitusvaroilla hankittuja kennelyskärokotuksia Irinan tarhalle. Kuva on helmikuulta 2018.

Kun päättää koiraa hankkiessa antaa kodin sellaiselle, joka sitä kipeästi tarvitsee, tekee tietoisen arvovalinnan. Rescueyhdistysten vapaaehtoiset ja monet koiran adoptoineet kokevat vahvasti, että adoptio on eettisesti oikea teko. Kaikki eivät halua sulkea silmiään siltä kärsimykseltä, jota koirat kokevat, eikä niin pidä tehdäkään vain sen vuoksi, että lähtömaissa koirilla esiintyvät taudit ovat erilaisia kuin Suomessa. Tärkeintä on saada adoptiotoiminta niin riskittömäksi kuin mahdollista. Keinoja tähän on monia: yhteistyökumppanien valinnan, kattavien rokotusten ja tautitestausten, valistuksen ja ohjeistusten sekä yhdistysaktiivien tietotaidon lisäämisen avulla päästään jo pitkälle. Jos jossain havaitaan puutteita tai korjaamisen varaa, pyritään asia selvittämään ja muutetaan tarvittaessa käytäntöjä. Toiminnan kehittyessä saavutetaan kenties myös viranomaisten luottamus aiempaa paremmin.

Manju on yksi niistä koirista, joka paljastui antibiooteille vastustuskykyisen ESBL-E.coli -bakteerin kantajaksi kesällä 2017. Manju oli tullut Suomeen muutama päivä ennen näytteen ottamista. Elokuussa Manjusta otettiin seurantanäyte, jonka oli negatiivinen. Bakteerin poistuminen varmistettiin ottamalla Manjusta seurantanäyte vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Kaikki kolme testiä olivat negatiivisia.

Teksti: Aino Arjas

Tekstiä päivitetty 7.3.2018: Lisätty kiitos eläinlääkäreille.