Osa rescuekoirista ei ole koskaan asunut sisätiloissa tai edes kulkenut hihnassa. Niiden elinympäristö on saattanut koostua pennusta asti tarhaolosuhteista, eivätkä ne ole tottuneet muunlaiseen ympäristöön. Ei siis ole ihme, että juuri kotiin tulleelle rescuekoiralle ulkoilu voi aluksi olla jopa pelottavaa.

Miten tulisi suhtautua, jos koira pelkää ulkoilua? Ensinnäkin jokaisen kotiin tulevan rescuekoiran kohdalla kannattaa varautua siihen, että vahinkoja tulee sisälle suurella todennäköisyydellä. Arvokkaat matot kannattaa kerätä pois lattialta sekä tehdä koiralle useita paikkoja tarpeiden tekemiseen esimerkiksi pissa-alustojen avulla. Nämä auttavat myös siihen, että ulkoilemisesta ei tarvitse stressata ensimmäisinä päivinä, jos koira on kovin peloissaan.

Sisätiloissa on turvallista harjoitella varusteiden käyttöä

Jos koira ei ole tottunut varusteisiin tai hihnaan, harjoitellaan niiden pukemista ja käyttöä ensin sisätiloissa. Joillekin koirille kiristyvä hihna aiheuttaa paniikkireaktion, mikä aiheuttaa vaaratilanteita ja voi tehdä rescuekoiran ulkoilusta sille hyvinkin pelottavaa. Harjoittelua siis syytä tehdä ensin sisällä myös hihnan kanssa, jotta koiralla on jonkinlaista kokemusta myös siitä ennen ulos lähtemistä. Koiraa on hyvä palkita erityisen hyvillä herkuilla aina varusteita pukiessa ja hihnan käyttöä harjoitellessa.

Ulkoilessa tulee aina käyttää turvallisia ja ehjiä varusteita. Turvallisuutta lisäävät hyvin istuvat y-valjaat, jarrupala, leveä kaulapanta ja kaksi hihnaa, joista toinen on kiinnitetty valjaisiin ja toinen pantaan. Säikähtäessään koira pystyy puremaan hihnan poikki ällistyttävän nopeasti, joten kahden hihnan käyttäminen ei ole liioittelua. Hihnojen kiinnittäminen talutusvyöhön vähentää myös merkittävästi karkaamisriskiä. Voit lukea lisää turvallisesta ulkoilusta täältä.

Jarruksi, jarrupalaksi tai stoppariksi kutsutaan koiran vyötärön ympäri puettavaa lisävarustetta, joka kiinnitetään koiran valjaisiin. Joissakin valjaissa on kiinteänä tällainen osa. Jarru estää koiraa peruuttamasta valjaistaan ulos ja tekee ulkoilusta turvallisempaa. Kuva: Ira Müller

Rescuekoiran ulkoilu vaatii usein rauhallisesti harjoittelua

Sitten, kun hiljattain kotiin saapunut rescuekoira on hieman rentoutunut, kannattaa ulkoilu aloittaa mahdollisimman rauhalliseen aikaan. Tämä voi vaatia omistajalta venymistä, sillä osalla koirista riittävän rauhallinen aika ulkoiluun voi aluksi olla vain öisin. Kun koira pääsee tottumaan ympäristöön ensin yöaikaan, alkaa se hiljalleen tottua siihen myös muihin vuorokauden aikoihin. Jos asut kerrostalossa, jossa on parveke, voi parveke olla myös hyvä paikka totutella ympäristön äänimaailmaan ja hajuihin. Koiraa on kuitenkin tärkeää aina valvoa sen päästessä parvekkeelle.

Jos käytössä on oma piha, on se erinomainen paikka ulkoilun harjoitteluun. Vaikka piha olisi hyvin aidattu, kannattaa arka koira kuitenkin pitää hihnassa aluksi myös siellä, kunnes on varmuus siitä, että koira uskaltaa tulla pihalta myös sisälle ja sen saa tarvittaessa pihalta kiinni. Aluksi omaan pihaan totuttelua voi tehdä niinkin, että pitää ulko-ovea auki ja koira saa omaan tahtiinsa käydä ovella ihmettelemässä ulkoa tulevia hajuja ja ääniä. Turvallisuudesta huolehtiminen on silloin tärkeää eli koiralla tulisi olla ulkoiluvarusteet päällä.

Turvallisin paikka harjoitella ulkoilua on oma, aidattu piha. Aralla koiralla tulee varmuuden vuoksi käyttää varusteita myös aidatulla alueella. Kuva: Ira Müller

Jos koira ahdistuu kiristyvästä hihnasta, on oma piha turvallinen paikka harjoitella hihnassa kulkemista. Pitkän liinan käyttäminen voi olla myös toimiva keino antaa aralle koiralle sen tarvitsema tila ja vähentää kiristyvän hihnan aiheuttamaa ahdistusta.

Aluksi ei kannata olettaa, että koira uskaltaisi tehdä tarpeita ulos. Ensimmäisten ulkoiluiden tarkoituksena on vain totuttaa koiraa ympäristöön, ei lenkeillä eikä välttämättä edes hoitaa tarpeiden tekoa. Vasta, kun koira tuntee olonsa ulkona riittävän turvalliseksi, uskaltaa se tehdä ulos tarpeensa. Toki tästä on myös poikkeuksia ja osa pelokkaista koirista haluaa alusta asti tehdä kaikki tarpeensa ulos. Jos koira selvästi pelkää ulkona, ei sitä kannata siellä kuitenkaan pitää kauempaa kuin tarpeiden tekemiseen menee aikaa.

Milloin on pidempien lenkkien aika?

Tavoitteena on, että ulkoilusta tulisi koiralle mukavaa ja virikkeistävää arkilikuntaa. Koiraa ei kuitenkaan koskaan saa pakottaa lenkkeilemään. Pakottaminen aiheuttaa koirassa pelkoa ja ahdistusta ja tekee ulkoilusta entistä vaikeampaa. Rescuekoiralle on viisaampaa antaa aikaa ympäristöön tottumiseen ja miettiä keinoja, joilla ulkoilusta voisi tehdä mukavampaa. 

Jos koiran kanssa asuu kaupungissa, voi joskus paras ratkaisu olla se, että ulkoilua lähdetään harjoittelemaan autokyydillä syrjäiseen metsään tai vaikka kesämökille. Osaa koirista helpottaa myös se, että lenkille lähdetään koko perheen voimin. Tai jos kodissa ei ole koirakaveria, voi lenkkiseuraksi kysyä naapurustosta kiltiksi tiedettyä koiraa.

Reippaampi koirakaveri on usein suureksi avuksi lähiympäristöön tutustuvalle ja hihnakävelyä harjoittelevalle koiralle. Kuva: Ira Müller

Varsinaisten lenkkien aika on vasta sitten, kun koira on ulkona pääosin rento ja se haluaa itse lähteä tutkimaan ympäristöä. Silloin hyvä valinta on antaa koiran päättää lenkkien suunta ja tahti, ja antaa sen haistella mahdollisimman paljon. Haistelemisen seuraaminen on muutoinkin hyvä mittari koiran rentoudelle: kovin jännittynyt koira ei kykene keskittymään haisteluun. Toinen hyvä mittari on se, pystyykö koira syömään ulkona nameja. Jos sisällä namit kelpaavat, mutta ulkona eivät, on yleensä kyse siitä, että koira jännittää ulkona vielä liian paljon kyetäkseen syömään.

Jos rescuekoira on tullut suoraan tarhalta, se ei todennäköisesti ole tottunut isoon liikuntamäärään. Siksi rescuekoiran kanssa ulkoileminen kannattaa aloittaa maltillisilla määrillä, vaikka koiralla tuntuisi olevan intoa ja reippautta pitkillekin lenkeille. Jos liikunnan aloittaa liian raskaana, tulee koiralle suurella todennäköisyydellä lihasjumeja, jotka voivat aiheuttaa kipua ja saada koiran ärtyisäksi tai välttämään liikkumista.

Myös koiran terveydentila vaikuttaa sen ulkoiluhalukkuuteen. Jos koira ei viikkojenkaan harjoittelun jälkeen halua lenkkeillä, eikä se vaikuta merkittävästi pelkäävän ulkona, on syytä viedä koira eläinlääkäriin tutkittavaksi. Jos eläinlääkärissä ei löydy selitystä liikkumishaluttomuudelle tai koiran ulkoiluun liittyvät pelot eivät kuukausien saatossa helpota, kannattaa seuraavaksi harkita yhteyden ottamista ammattitutkinnon suorittaneeseen eläintenkouluttajaan.

Jos rescuekoira on juuri muuttanut uuteen kotiin, voit lukea muita vinkkejä kotiutumisen edistämiseen täältä.

Teksti: Laura Uotila (eläintenkouluttaja AT)