Adoptoitavien koirien terveydestä

Tälle sivustolle on koottu sellaiset taudit ja muut terveysriskit, jotka on koettu oleellisiksi Viipurin Koirat ry:n toimesta Suomeen tuotavien koirien osalta. Terveysosiossa on käsitelty ne taudit, joita vastaan koirat on rokotettu, joita koirista testataan tai joita saattaa esiintyä Viipurin alueella. Suurin osa Viipurin alueella esiintyvistä terveysriskeistä on sellaisia, joita esiintyy myös Suomessa. Viipurilaiskoirilla riskit liittyvät usein heikkolaatuisiin ja/tai epähygieenisiin asuinolosuhteisiin, ei niinkään tartuntatautien endeemiseen esiintymiseen. Terveysriskien kannalta on eri asia elää ulkotarhassa jopa usean sadan koiran keskuudessa kuin sisätiloissa perheenjäsenenä. 

Viipurista tulevien koirien todennäköisimmät terveysriskit liittyvät sisäloisiin (ml. giardia), osittain ulkoloisiin ja moniresistentteihin bakteereihin. Näitä samoja terveysriskejä esiintyy myös Suomessa. Lisäksi Suomeen tulevalla koiralla voi esiintyä yskää, ripulia ja hammasongelmia. Huonojen liikkumismahdollisuuksien takia tarhoilta tulevat koirat tarvitsevat lähes aina jonkin verran lihashuoltoa. Tärkein mahdollinen riski, jota ei Suomessa tämänhetkisten tietojen mukaan kotoperäisenä esiinny, on ihomato Dirofilaria repens. Saat koiravaraajaltasi ohjeita adoptoitavan koiran terveysriskien minimoimiseksi.

Terveysosiota päivitetään jatkuvasti ja tiedot on kerätty luotettavista lähteistä sekä konsultoimalla eläinterveyden asiantuntijoita, mutta pyydämme huomioimaan, ettei yhdistystä itseään voi pitää eläinlääkinnällisissä asioissa asiantuntijatahona samalla tavalla kuin tutkijoita ja eläinlääkäreitä. Tämä osio on koottu auttamaan terveysriskien ymmärtämisessä henkilöitä, jotka suunnittelevat kodittoman koiran adoptoimista. Tautiepäilyissä tulee aina noudattaa hoitavan tahon ohjeita.

SISÄLLYS

1. Tarttuvat infektiotaudit
Rabies
Parvovirus
Penikkatauti
Tarttuva maksatulehdus
Leptospiroosi
Kennelyskä
Silsasieni

2. Vektorivälitteiset taudit
Punkkitaudit 
    - Anaplasmoosi
    - Babesioosi
    - Borrelioosi
    - Ehrlichioosi
Dirofilaria immitis eli sydänmato 
Dirofilaria repens eli ihomato
Leishmania

3. Loiset ja loissairaudet
Ekinokokki
Giardia
Muut koirien sisäloiset

4. Moniresistentit bakteerit
ESBL ja AmpC
MRSP ja MRSA

5. Muut terveysongelmat
Ruoansulatuskanavan sairaudet
 

1. Tarttuvat infektiotaudit

Rabies

Rabies on maailmanlaajuisesti esiintyvä rhabdovirusten lyssavirus -sukuun kuuluvien virusten aiheuttama nisäkkäiden zoonoosi, joka kuuluu Suomessa lakisääteisesti vastustettavien eläintautien ryhmään.

Virus vaikuttaa voimakkaasti keskushermostoon. Rabieksen oireet puhkeavat yleensä 2-7 viikossa. Rabieksen muodot jaetaan hiljaiseen ja raivoisaan. Raivoisa muoto on helpompi tunnistaa sillä koira alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Koira voi hyökkäillä raivokkaasti purren joko toisia eläimiä tai ihmisiä kohti. Hiljaisessa muodossa koira on syrjäänvetäytyneen oloinen. Kummassakin tapauksessa ulkoisia oireita ovat silmien ja alaleuan roikkuminen ja nielemisvaikeudet. Viruksen edetessä eläin lopulta halvaantuu ja kuolee. Rabies voi tarttua koirasta ihmiseen pureman tai riittävän lima- tai sidekalvokontaktin välityksellä. Oireiden puhjettua tauti johtaa väistämättä kuolemaan.

Rabiesta voi ennaltaehkäistä rokottamalla. Ihmisillä taudin puhkeamista voidaan ehkäistä immunoglobuliinihoidolla ja rokotussarjalla, jotka aloitetaan 24 tunnin kuluessa puremasta.

Yhdistys seuraa aktiivisesti rabiestilannetta Venäjällä. Rabiesta esiintyy Venäjän federaatiossa, mutta alueelliset erot ovat suuret eri federaatiopiirien ja liittovaltiosubjektien välillä. Vuonna 2017 WHO dokumentoi yhteensä 1794 tapausta, joista 801 todettiin villieläimillä, 990 kotieläimillä ja 3 tapausta ihmisillä. Rabiesta esiintyi vuonna 2017 eniten eteläisellä Venäjällä Eteläisen federaatiopiirin alueella Belgorodin (yht 125 tapausta), Volgogradin (yht 128 tapausta) ja Saratovin (yht 109 tapausta) oblasteissa sekä Keskisen federaatiopiirin eteläisissä osissa Lipetskin (yht 173 tapausta), Voronezin (yht 131 tapausta) sekä Moskovan oblasteissa (yht 134 tapausta). Luoteis-Venäjän federaatiopiirissä rabiestapauksia on selvästi vähemmän. Baltian maiden rajalla sijaitsevassa Pskovin oblastissa tapauksia oli 20 ja Novgorod oblastissa 2. Näiden pohjoisessa naapurissa, Leningrad oblastissa, jonka alueella myös Viipuri sijaitsee, todettiin vuonna 2017 yksi tapaus. (Lähde: WHO - Rabies bulletin). Tapaus todettiin luonnonvaraisella ketulla Tihvinän hallintoalueella (Lähde: Committee for the Protection, Control and Regulation of the Use of Wildlife in the Leningrad Region). Etäisyys Tihvinästä Viipuriin on noin 300 km. Tätä ennen ei Leningradin alueella oltu tavattu rabiesta 30 vuoteen. Edellinen löytö tehtiin vuonna 1987 ketulta Pietarin eteläpuolella sijaitsevalta Lomonosovin hallintoalueelta. 

Euroopan alueella todetut tapaukset dokumentoidaan WHO:n sivuille, jossa voi tehdä hakuja eri ajanjaksojen ja eläinlajien perusteella. 

Viipurin alueella rabiesriski on hyvin pieni johtuen rabiessyöttirokotteista, joita on jo vuosia levitetty Leningradin alueelle ja Karjalan Tasavaltaan Suomen rajan läheisyyteen. Myös Viipuri kuuluu tähän vyöhykkeeseen. Rokotteita levitetään myös Suomen puolella Eviran toimesta. EU on osallistunut syöttirokotteiden levittämisestä aiheutuviin kustannuksiin puskurivyöhykkeellä ja hanketta on toteutettu Venäjällä yhteistyössä Suomen kanssa. Leningrad oblastissa on levitetty syöttirokotteita myös Pskovin ja Novgorodin vastaisille rajavyöhykkeille. Leningradin alueella käytetään rabieksentorjuntaan vuosittain noin kymmenen miljoona ruplaa ja villieläimille suunnattuja syöttirokotteja levitetään vuosittain n. 300 000 kappaletta (Lähde: Committee for the Protection, Control and Regulation of the Use of Wildlife in the Leningrad Region). Lemmikkikoiria ja kissoja rokotetaan maksutta valtiollisilla eläinlääkäriasemilla myös Viipurissa ja alueella on ollut käynnissä vuodesta 2006 saakka TNR-ohjelma (Trap-Neuter-Release), jossa katukoiria pyydystetään, sterilisoidaan ja rokotetaan rabiesta vastaan, ja vapautetaan sitten takaisin tutuille asuinsijoilleen.

Suomi on ollut vuoden 1991 jälkeen raivotautivapaa maa. Sen jälkeen Suomeen on tuotu vuonna 2003 Virosta hevonen ja vuonna 2007 Intiasta koiranpentu, joilla oli rabies. Näissä yksittäistapauksissa kukaan ei saanut tartuntaa.

Kaikki Viipurin Koirat ry:n kautta maahantuotavat koirat on rokotettu rabiesta vastaan. Maahantulomääräysten mukaan Venäjältä voi tuoda EU:n alueelle koiran, jonka rabiesrokote on ollut voimassa vähintään 21 päivää ennen maahantuloa. Venäjältä saapuvat koirat eivät tarvitse vasta-ainetestejä, mutta Evira suorittaa koirille pistokoetestejä eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä. Kesästä 2018 alkaen Viipurin Koirat on alkanut suorittaa ennen tuontia tehtäviä vasta-ainetestejä myös itse ja sen yhteistyötarhat ovat alkaneet yhdistyksen pyynnöstä noudattaa rokotusohjelmaa, jossa rabiesrokotus tehostetaan kuukauden kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta. Viipurin Koirat ry on auttanut kaikkia kolmea yhteistyötarhaansa kattamaan rokotuksista aiheutuvia kustannuksia niin, että kaikki niillä asuvat koirat voidaan rokottaa. Tarhoilla on suoritettu vuonna 2018 kaikkien koirien massarokotukset.

Lue lisää: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/raivotauti-eli-rabies/

Parvovirus

Parvovirusta esiintyy Venäjällä ja sitä tavataan säännöllisesti myös Suomessa rokotussuojasta huolimatta. Tautia vastaan ei synny laumaimmuniteettia. Parvovirustartunta ilmenee ripulina ja ruokahalun heikkenemisenä. Vakavissa tapauksissa oireita ovat myös kuume, oksentaminen ja yleiskunnon raju laskeminen. Parvovirus leviää ulosten välityksellä. Virus ei kuitenkaan voi tarttua ihmiseen. Alttiimpia virukselle ovat pennut. 

Lue lisää: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/parvovirusripuli/

Penikkatauti

Penikkataudin oireet ovat samankaltaisia kuin parvossa. Yhteneväisten oireiden lisäksi penikkataudissa saattaa esiintyä silmä- ja sierainvuotoa, anturoiden liikasarveistumista ja keskushermostollisia oireita. Yleensä penikkatauti leviää eläimestä toiseen suorassa kontaktissa pisaratartunnan kautta. Harvinaisemmissa tapauksissa se voi levitä myös mm. ihmisen ja välineiden kautta. Rokotus suojaa koiraa hyvin penikkatautivirusta vastaan. Jos koira selviää penikkataudista hengissä, saattaa sille sen seurauksena jäädä kroonisia hermostollisia oireita, kuten raajojen nykimistä tai lihasheikkoutta.

Rokotusten avulla saavutettava laumaimmuniteetti suojaa koiria penikkataudilta. Viipurin Koirat ry:n yhteistyötarhojen koirat rokotetaan säännöllisesti ja yhdistys tukee tarhoja rokotus- ja eläinlääkärikuluissa. Pennut saavat rokotuksen penikkatautia, parvovirusta, tarttuvaa maksatulehdusta, leptosipiroosia ja kennelyskää vastaan 2-3 kk iässä ja tehosteen n. 30 päivää tämän jälkeen. 

Tarttuva maksatulehdus (hepatiitti)

Tarttuva maksatulehdus on adenoviruksen (CAV-1) aiheuttama sairaus, jolle koirien lisäksi muutkin koiraeläimet ovat herkkiä. Virus leviää suoran kontaktin lisäksi välillisesti mm. ulkoloisten, koiran hoitovälineiden ja ihmisten käsien kautta. Virus alkaa lisääntyä elimistössä voimakkaasti 4-8 pv tartunnasta. Jos koiralla on hyvä immuniteetti tautia vastaan, se pystyy tuhoamaan viruksen ennen vakavia oireita. Jos immuniteetti on heikko, leviää virus kaikkialle elimistöön aiheuttaen mm. vakavan maksavaurion, joka yleensä johtaa kuolemaan.

Tarttuvan maksatulehduksen oireita ovat kuume, väsyneisyys, huono ruokahalu, oksentelu, ripuli, vatsakivut, hengitysvaikeudet, verenvuodot sieraimista tai limakalvoilta. Jos koira selviää taudin ensivaiheesta, voi sille kehittyä vielä munuaistulehdus, krooninen maksasairaus sekä sarveiskalvon sameutuma (silmä muuttuu sameaksi ja siniseksi).

Täsmälääkettä ei ole, mutta adenovirusta vastaan on olemassa hyvä rokote ja se kuuluu koiralle annettaviin perusrokotteisiin.

Viipurin Koirat ry:n yhteistyötarhojen koirat rokotetaan säännöllisesti ja yhdistys tukee tarhoja rokotus- ja eläinlääkärikuluissa. Pennut saavat rokotuksen penikkatautia, parvovirusta, tarttuvaa maksatulehdusta, leptospiroosia ja kennelyskää vastaan 2-3 kk iässä ja tehosteen n. 30 päivää tämän jälkeen. 

Lähde: https://www.koiranrokotus.fi

Leptospiroosi

Leptospiroosi on Leptospira-bakteerisuvun aiheuttama kuumetauti, jota voi esiintyä kaikilla nisäkkäillä. Venäjällä sitä esiintyy pääasiassa jyrsijöillä. Se leviää erityisesti infektoituneen virtsan välityksellä limakalvokontaktien kautta.

Viipurin Koirat ry:n kautta maahantuodut koirat on rokotettu leptospiroosia vastaan. Leptospiroosirokote sisältyy Venäjällä yhdistelmärokotteeseen. Yhdistys seuraa leptospiroositilannetta Viipurin ja Pietarin seuduilla.

Lue lisää: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/leptospiroosi/

Kennelyskä

Kennelyskä on koirien flunssa ja se on hyvin tarttuva. Sen tyypillinen oire on liman kakominen sekä kova, hakkaava yskä. Kennelyskän aiheuttaa bakteeritartunta (Bordetella) tai parainfluenssa-virus. Nämä voivat myös esiintyä yhdessä. Kennelyskä voi aiheuttaa koiralle henkitorven- ja keuhkoputkentulehduksen. Lievemmässä muodossa koiran yleistila on hyvä yskää lukuun ottamatta. Vakavassa tapauksessa koiralle nousee yleensä kuume ja yleistila heikkenee selvästi. Lievissä tapauksissa usein riittävä lepo on paras lääke, vakavampaan kennelyskään lääkäri voi määrätä antibioottikuurin. Kennelyskää vastaan on rokote, joka täytyy uusia joka vuosi. Täyttä suojaa rokote ei koiralle anna, koska tautia aiheuttavia bakteerikantoja on useita.

Viipurin Koirat ry:n kautta maahantuotavat koirat ovat saaneet yhdistelmärokotteen, johon sisältyy suoja parainfluenssaa vastaan. Osa on saanut lisäksi erillisen sieraimeen annosteltavan kennelyskärokotteen, joka antaa suojan parainfluenssavirusta ja Bordetella bronchiseptica -bakteereita vastaan.

Lue lisää: http://www.nuottaniemenelainlaakari.com/kennelysk.htm
http://www.elainlaakariin.fi/kennelyska

Silsasieni

Koirien ja kissojen silsasienitauteja aiheuttavat tyypillisesti Microsporum- ja Trichophyton -sukujen sienet. Silsasieni tarttuu kosketuksessa suoraan tartunnan saaneesta toiseen yksilöön tai esim. pintojen, varusteiden (valjaat, harja…) ja huonekalujen välityksellä. Silsasienitartunta voi olla terveellä eläimellä täysin oireeton, mutta tyypillisiä oireita ovat karvattomat, punoittavat alueet ihossa ja suurin riskiryhmä on immuunipuutteiset sekä heikkokuntoiset (myös pienet pennut ja iäkkäät) koirat. Osa silsasienistä, esim. M.canis ja T.mentagrophytes, ovat zoonoottisia, eli ne voivat tarttua ihmisten ja eläinten välillä. Silsasieni aiheuttaa vain harvoin kutinaa toisin kuin esim. allerginen ihottuma.

Silsasienitartunta todetaan karva-, ihoraape- tai hilsenäytteestä sieniviljelyn tai PCR-menetelmän avulla. Tutkimuksissa voidaan hyödyntää myös UV-lamppua, mutta se ei ole luotettava tutkimusmenetelmä. Silsasienitartuntoja hoidetaan paikallisesti sekä desinfioivien shampoopesujen avulla, minkä lisäksi voidaan käyttää suun kautta annettavia lääkekuureja. Silsasienitartunnoissa on tärkeää huolehtia myös ympäristön puhtaudesta, koska sieni-itiöt voivat säilyä pitkään tartuntakykyisinä. Hoitojen toimivuutta seurataan kontrollinäytteiden avulla ja yleensä voidaan ajatella, että silsasienitartunta on poistunut, kun koirasta on otettu kolme peräkkäistä negatiivista näytettä.

Viipurilaisilla koiratarhoilla on ollut muutamia sienitartuntoja, mutta tartunnat on saatu tehokkaasti pysäytettyä ja tilat puhdistettua. Näissä tilanteissa asiasta on tiedotettu eikä Suomeen olla tuotu koiria ennen tilanteen selvittämistä.
 

2. Vektorivälitteiset taudit

Anaplasmoosi

Anaplasmoosi on Anaplasma phagocytophilum -bakteerin aiheuttama infektiotauti, jota levittää puutiaiset. Anaplasman siirtyminen koiraan vaatii todennäköisesti sitä, että puutiainen on ollut kiinnittyneenä koiraan yli 24 tuntia. Oireet alkavat noin 1-2 viikon kuluttua tartunnasta. Oireet ovat moninaisia, koiralla voi esiintyä mm. kuumetta, apaattisuutta, ruokahaluttomuutta, jäykkyyttä tai ontumista. Tartuntaa hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. Myös osa suomalaisista puutiaisista kantaa bakteeria, joten tartunta on mahdollinen myös Suomessa. Puutiaiskaudella suositellaan kaikille koirille puutiaishäätöjen käyttämistä.

Viipurin Koirien Suomeen tuomat koirat on testattu kesästä 2018 alkaen anaplasmoosi-tartunnan varalta. Syyskuun 2018 loppuun mennessä anaplasma on testattu Snap 4Dx -testillä 39 koiralta. Toistaiseksi ei ole todettu yhtään anaplasmoosi-tapausta Viipurin Koirien tekemissä testeissä eikä yhdistyksellä ole tiedossa yhtään anaplasma-tapausta sen maahantuomilla koirilla.

Babesioosi

Babesioosi on puutiaisvälitteinen tauti, jonka aiheuttavat punasoluissa lisääntyvät Babesia-alkueläimet. Babesia-lajeja on useita ja niiden esiintyvyys riippuu puutiaislajeista. Näin ollen babesioosin voi saada lähes missä tahansa. Eurooppalaisilla koirilla on useimmiten Babesia canis canis. Suomessa koiran babesioosia ei esiinny endeemisenä, mutta ilmastonmuutoksen ja koirien matkustelun myötä babesioosia Euroopassa levittävät Dermacentor-puutiaiset ovat siirtyneet yhä pohjoisemmille alueille. Babesian siirtyminen puutiaisesta koiraan vaatii yleensä pitkän kiinnittymisajan (jopa yli 48 h). Oireet ovat moninaiset ja niiden vakavuus riippuu tartunnan aiheuttaneesta Babesia-lajista, kannasta, musita infektioista, koiran iästä ja immuunipuolustuksesta. Babesioosit voidaan jakaa komplisoitumattomiin (oireet liittyvät lähinnä anemiaan) ja komplisoituihin (useiden elinten toimintahäiriöt) muotoihin. Ensimmäiset havaittavat oireet ovat yleensä kuume, ruokahaluttomuus ja limakalvojen kalpeus tai keltaisuus. Muita oireita voivat olla sydämen nopea lyöntitiheys, hemoglobinuria, pistemäiset verenpurkaumat, verenpaineen lasku, kudosten hapenpuute, keskushermosto-oireet tai jopa kooma tai kuolema. Babesioositartunta todetaan verisivelynäytteestä, mutta lajimääritykseen käytetään PCR- ja ELISA-testejä. Erilaisten lääkehoitojen lisäksi koiralle annetaan oireiden mukaista hoitoa. Tehokkain keino estää tartuntoja on suojata koira estolääkityksellä puutiaiskaudella. Kerran infektoitunutta koiraa pidetään oireiden parantumisen jälkeenkin babesian kantajana.

Viipurin Koirien Suomeen tuotavat koirat on pistokoetestattu kesästä 2018 alkaen babesioosi-tartunnan varalta ennen tuontia. Toistaiseksi tehdyissä testeissä (8 kpl) ei ole todettu yhtään Babesia-tartuntaa. Viipurin koirat ry:llä ei ole toistaiseksi tiedossa yhtään babesioosi-tartuntaa sen maahantuomilla koirilla.

Babesia Canista levittävän Dermacentor reticulatus -puutiaisen levinneisyysalue Euroopassa. Ks. alkuperäinen, isompi kartta täältä.


Kuvan lähde: European Centre for Disease Prevention and Control and European Food Safety Authority. Mosquito maps [internet]. Stockholm: ECDC; 2018. 

Borrelioosi

Borrelioosi on borreliabakteerien aiheuttama tauti, jota levittävät puutiaiset. Borreliabakteerin siirtyminen koiraan vaatii sen, että puutiainen on ollut pitkän ajan (1-2 vrk) kiinnittyneenä koiraan. Borreliatartunta on usein oireeton, tai kliiniset oireet alkavat pitkän ajan (2-6 kk) jälkeen tartunnasta. Tavallisimpia oireita on kuume, ruokahaluttomuus, uneliaisuus, raajasta toiseen siirtyvä ontuminen, nivelturvotukset ja imusolmukkeiden suurentuminen. Tartuntaa hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. Borrelioosi voi myös kroonistua, jolloin hoito vaikeutuu. Borrelioosiin voi liittyä myös vakava munuaissairaus. Borreliatartunta on mahdollinen myös Suomessa, joten puutiaiskaudella suositellaan kaikille koirille puutiaishäätöjen käyttämistä.

Viipurin Koirien Suomeen tuomat koirat on testattu kesästä 2018 alkaen borreliatartunnan varalta. Syyskuun 2018 loppuun mennessä borrelia on testattu Snap 4Dx -testillä 39 koiralta. Toistaiseksi tehdyissä testeissä ei ole todettu yhtään borreliatartuntaa, eikä yhdistyksellä ole tiedossa yhtään borrelioosi-tapausta sen kautta kodin saaneilla koirilla.

Borrelia spp -tartuntaa levittää mm. Ixodes ricinus -puutiainen, jota tavataan kaikkialla Euroopassa. Ks. alkuperäinen, isompi kartta täältä.


Kuvalähde: European Centre for Disease Prevention and Control and European Food Safety Authority. Mosquito maps [internet]. Stockholm: ECDC; 2018. 

Ehrlichioosi

Ehrlichioosi on Ehrlichia canis -bakteerin aiheuttama tauti, jota levittää ruskea koiranpuutiainen (Rhipicephalus sanguineus). Myös E.ewingii ja E.chaffeensis voivat aiheuttaa ehrlichioosin, ja nämä ovat zoonoottisia bakteereja, eli voivat tarttua myös ihmiseen. Koiranpuutiainen on levittäytynyt erittäin laajalle alueelle, mutta koska se suosii lämmintä ja kuivaa elinympäristöä, sitä elää Suomessa lähinnä sisätiloissa. Ehrlichioosin oireet ovat moninaiset ja samankaltaiset kuin muissakin punkkitaudeissa: kuume, uneliaisuus, apatia, syömättömyys, lihaskivut, verenvuodot, silmäoireet, neurologiset oireet… Oireet alkavat usein muutamissa viikoissa tartunnasta. Tartuntaa hoidetaan antibiooteilla ja tarvittaessa oireiden mukaisilla hoidoilla. Venäjällä ehrlichioosi-tapauksia todetaan endeemisenä eteläisissä osissa, kuten Rostov-na-Donun alueella.

Kaikki Viipurin Koirien Suomeen tuomat koirat on testattu kesästä 2018 alkaen ehrlichioosi-tartunnan varalta. Syyskuun 2018 loppuun mennessä erlichia on testattu Snap 4Dx -testillä 39 koiralta. Toistaiseksi tehdyissä testeissä ei ole todettu yhtään ehrlichioosi-tartuntaa eikä yhdistyksellä ole tiedossa yhtään erlichioosi-tapausta sen maahantuomilla koirilla.

Dirofilaria immitis eli sydänmato 

Dirofilaria immitis eli amerikkalainen sydänmato on koirien vektorivälitteinen loinen, jota välittää hyttynen. Myös muut lihaa syövät nisäkkäät voivat saada tartunnan. Nimensä mukaisesti D.immitis pesiytyy nisäkkään sydämeen ja alkaa kasvaa siellä, minkä seurauksena on sydämen seinämän paksuuntumista ja verenkiertohäiriöitä, jotka voivat aiheuttaa vaurioita esim. maksassa. Tartuntaan saattaa liittyä hengitystieoireita, mutta se saattaa olla täysin oireeton, mikä hankaloittaa diagnosointia. Tartunnan leviämistä voidaan estää antamalla tartunnan saaneelle koiralle estolääkitys. 

D.immitis -tartunnat ovat tyypillisiä trooppisilla alueilla ja Välimeren maissa, mutta ilmaston lämpenemisen myötä se on siirtynyt hiljalleen myös pohjoisemmille vyöhykkeille. Tartunnat ovat toistaiseksi epätodennäköisiä Viipurin alueella. Viipurin Koirat on seulonut keväästä 2018 alkaen pistokoeluontoisesti D.immitis -tartuntoja Suomeen tuoduilta tarhakoirilta mikrofilariatestillä. Kesällä 2018 alettiin kaikki Suomeen tuotavat koirat testata rutiinisti ennen tuontia antigeenitestillä. Syyskuun 2018 loppuun mennessä D.immitis on testattu 39 koiralta Snap 4Dx -testillä. Toistaiseksi tehdyissä testeissä ei ole todettu yhtään D.immitis-tartuntaa, eikä yhdistyksellä ole tiedossa yhtään D.immitis -tapausta sen kautta kodin saaneilla koirilla.

Koska testi ei tunnista mahdollista tuoretta tartuntaa, on suositeltavaa uusia se 6-7 kk kuluttua Suomeen tulosta.

Dirofilaria repens eli ihomato

Dirofilaria repens on lihaa syövien nisäkkäiden, kuten koirien, kettujen, susien ja kissojen vektorivälitteinen loinen, jota levittää hyttynen. D.repens -loisen toukat kulkeutuvat elimistössä verenkierrossa, mutta se kehittyy aikuiseksi ihon alla ja voi muodostaa loistoukkia sisältäviä tulehduspesäkkeitä, jotka voivat näyttää rasvapateilta tai ihokasvaimilta. Loinen itsessään on melko vaaraton, mutta se on zoonoottinen, eli se voi joskus siirtyä hyttysen välityksellä myös ihmiseen. Dirofilaria repens -loistartunnat ovat aikaisemmin koskettaneet Euroopassa lähinnä Välimeren aluetta, mutta mm. ilmaston lämpenemisen vuoksi se on levinnyt pohjoisemmaksi. Kotoperäisiä tartuntoja on jo todettu ainakin Eestissä ja Venäjällä Pietarin eteläpuolella. Voidakseen kehittyä hyttysessä tartuntaa aiheuttaviksi toukiksi, edellyttää D.repens yhtäjaksoista lämmintä jaksoa seuraavasti: 8–13 vrk 28–30 °C, 10–11 vrk vähintään 26 °C tai 16–20 vrk vähintään 22 °C (Genchi C. et.al 2009). Loisen leviämistä voidaan estää antamalla tartunnan saaneelle koiralle estolääkitys. 

D.repens -tartunta todetaan tutkimalla, löytyykö koiran verinäytteestä joko mikrofilarioita tai loisen aiheuttamia antigeenejä. Viipurin Koirat on seulonut keväästä 2018 alkaen pistokoeluontoisesti D.repens -tartuntoja Suomeen tuoduilta kotihoidossa olevilta koirilta mikrofilariatestillä. Kesästä 2018 alkaen on osa Suomeen tuotavista koirista testattu mikrofilariatestillä ennen tuontia. Koska testi ei välttämättä tunnista mahdollista tuoretta tartuntaa, on suositeltavaa uusia se 6-7 kk kuluttua Suomeen tulosta. Toistaiseksi kaikki Viipurin Koirien toteuttamat testit ovat olleet negatiivisia, mutta yhdistyksen vuosina 2012 ja 2015 maahantuomien koirien joukosta on löydetty yhteensä kolme D.repens-tapausta. Näistä kaksi koiraa on kuljetettu Viipuriin etelämpää Venäjältä mutta kolmannen koiran kohdalla ei ole tiedossa, että se olisi koskaan asunut muualla kuin Viipurissa. Tarhoja on ohjeistettu ottamaan koiria jatkossa vastaan ainoastaan lähiseudulta. 

Leishmania

Leishmania on alkueläin, ja Leishmania-lajeja on useita kymmeniä, joista ainakin 12 voi tarttua koiraan. Tärkein laji on Leishmania infantum, joka on zoonoottinen eli voi tarttua myös ihmiseen. Leishmaniaa levittää pääasiassa lämpimillä alueilla elävä hietasääski, mutta myös muut vertaimevät niveljalkaiset, kuten kirput ja ruskea koiranpuutiainen, voivat toimia vektorina. Lisäksi Leishmania voi tarttua koirasta toiseen verikontaktissa (esim. verensiirto, syvät puremahaavat tappeluissa), astutuksessa (siemennesteen mukana urokselta nartulle) tai emältä pennuille.

Leishmaniaa esiintyy pääasiassa hietasääsken elinalueilla Etelä-Euroopassa, Lähi- ja Kauko-Idässä, Afrikassa, Väli- ja Etelä-Amerikassa, mutta ilmaston lämmetessä myös vektoreina toimien niveljalkaisten elinalue siirtyy pohjoisemmaksi. Venäjällä Leishmaniaa on todettu esim. Mustanmeren alueella eli Pohjois-Kaukasian federaatiopiirissä. Tartunta voi olla pitkään oireeton ja osalla koirista immuunipuolustus eliminoi taudinaiheuttajat. Toisaalta infektio voi olla pitkään piilevänä ennen oireiden alkamista. Oireet ovat erittäin moninaiset, tyypillisesti oireisiin kuuluu iho-oireet, laihtuminen, ruokahaluttomuus, väsymys, kuumeilu ja imusolmukkeiden suurentuminen. Leishmaniaa hoidetaan lääkkeillä, mutta parantuminen voi kestää kuukausia ja tauti voi uusiutua lääkehoidon jälkeen. 

Pohjoisen sijainnin takia Leishmania-tartunta Viipurissa on erittäin epätodennäköinen (tilannetta voi verrata Suomen tilanteeseen), mutta endeemisen alueen laajentumisesta johtuen on Viipurin Koirien Suomeen tuomista koirista alettu kesästä 2018 alkaen seuloa tuontimääriin suhteutettuna Leishmania-tartuntoja. Toistaiseksi Viipurin Koirien tiedossa ei ole yhtään viipurilaiskoiralla todettua Leishmania-tartuntaa. Testi on syyskuun 2018 loppuun mennessä tehty 8 koiralle.

 

3. Loiset ja loissairaudet

Ekinokokit (Echinococcus multilocularis ja E. granulosus)

Ekinokokit ovat muutaman millin mittaisia heisimatoja, jotka tuottavat sadoittain mikroskooppisen pieniä munia. Ekinokokit ovat zoonoottisia loisia, joten ne voivat tarttua eläimestä ihmiseen tai ihmisestä eläimeen. Ekinokokkien munat leviävät ympäristöön isäntäeläinten, tyypillisesti villien koiraeläinten, esim. kettujen, ulosteiden mukana. Ympäristössä munat ovat heti tartuntakykyisiä ja säilyvät jopa 1–2 vuotta. Hyönteiset, tuuli ja sade voivat levittää niitä. Munat kestävät hyvin pakkasta, desinfektioaineita, jopa formaliiniin säilömistä, mutta ovat herkkiä lämmölle ja kuivumiselle.

Ekinokokkiloisen pääisäntä, eli tyypillisesti villit koiraeläimet, mutta myös kotieläimet kuten kissa ja koira, saavat tartunnan syömällä väli-isännän. Ekinokokkien väli-isäntiä ovat tyypillisesti monet pikkujyrsijät, kuten pelto- ja metsämyyrät, jotka saavat tartunnan loisen munien saastuttaman ravinnon tai veden mukana. Ekinokokkien zoonoottisuuden takia myös ihminen voi saada tartunnan ja toimia väli-isännän, tai ns. umpikujaisännän, roolissa.
Ekinokokkoosi on Echinococcus-heisimatojen aiheuttama infektio, joka pääisännillä ja suurimmalla osalla väli-isännistä on yleensä oireeton. Umpikujaisäntänä toimivalle ihmiselle se voi aiheuttaa hengenvaarallisen, erittäin huonosti hoidettavissa olevan taudin. Taudin itämisaika on yleensä ihmisessäkin pitkä, jopa vuosikymmeniä, kun loisen kystamuodot kasvavat elimistössä. Kun kysta on kasvanut riittävän suureksi, ja aiheuttaa painetta ympäröiviin kudoksiin, ilmestyy oireet. Kystat ovat usein sisäelinten lähettyvillä, joten tyypillisiä oireita ovat vatsakivut, mukaan lukien pahoinvointi ja oksentelu, tai hengitysvaikeudet. Voit lukea ekinokokkoosista lisää Eviran sivuilta. Ekinokokkoosi on yleinen erityisesti Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Venäjällä.

Ekinokokin torjunta on Suomessa lakisääteistä. Viipurista tulevat koirat saavat ekinokokkeihin tehoavan Drontal-lääkityksen maahantuontimääräysten mukaisesti 1-5 vuorokautta ennen Suomeen tuloa. Vaikka tuontimääräysten mukainen kerta-annos on riittävä, Viipurin Koirat ry suosittaa riskien minimoimiseksi, että koirat madotetaan Suomessa uudestaan Drontal-valmisteella. Mahdollisesti turkkiin tarttuneiden munien takia on myös tärkeää, että koira pestään välittömästi kotiin/hoitopaikkaan päästyään desinfioivalla shampoolla. Koira voi erittää munia ulosteessaan vielä muutamia päiviä lääkityksen jälkeen, joten ulosteiden huolellinen kerääminen ja tarvittaessa alueen desinfioiminen on erittäin tärkeää erityisesti ensimmäisten viikkojen aikana. Ihmisten on myös tärkeää huolehtia hyvästä käsihygieniasta. Suomeen tulevat koirat saavat yhdistykseltä mukaansa kahta eri matolääkettä (Drontal & Axilur) sekä desinfioivaa shampoota (Douxo Pyo).

Vuonna 2018 suoritetuissa pistokokeissa ei Viipurin Koirat ry:n kautta maahantuotujen koirien ulostenäytteissä todettu ekinokokkia.

Giardia

Giardia on koirilla yleinen suolistoloinen, joka voi aiheuttaa giardioosiksi kutsutun suolistoinfektion, johon kuuluu voimakkaat ripulioireet. Useimmilla koirilla giardioosi on kuitenkin oireeton. Giardia-alkueläimiä esiintyy ympäri maailman, myös Suomessa, ja ne tartuttavat sekä ihmisiä että useita eri eläinlajeja. Giardiasta puhutaan zoonoosina, mikä tarkoittaa, että se voi tarttua eläimestä ihmiseen tai ihmisestä eläimeen. Koirilla kuitenkin esiintyy yleensä koiraeläinten omaa giardia-kantaa (Giardia canis tai Giardia duodenalis), joka ei tartu ihmiseen.

Giardia on koiranpentujen yleisin sisäloinen ja tyypillinen ongelma esim. suurissa kenneleissä tai koiratarhoilla, joissa on paljon koiria. Giardia lisääntyy jakaantumalla isäntäeläimensä suolistossa ja se myös tuottaa jaksoittain kysta-muotoja, jotka kestävät erittäin hyvin ympäristöolosuhteita. Kystat kulkeutuvat ulosteen mukana ympäristöön, jossa ne voivat säilyä pitkiäkin aikoja hengissä. Kystat alkavat välittömästi lisääntyä päästyään suolisto-olosuhteisiin isäntäeläimen syötyä ulostesaastunutta ruokaa tai juotua saastunutta vettä. Tyypillisin uusintatartunnan lähde on kotipiha tai ulkotarha, jonne tartunnan saanut koira on ehtinyt ulostaa suuren määrän giardiakystia.

Giardioosi on melko helppo hoitaa tavallisella sisäloishäätövalmisteella (Axilur) sekä huolehtimalla riittävästä hygieniasta sisä- ja ulkotiloissa. Kolmen päivän kuuri riittää tuhoamaan suolistossa elävän loisen, mutta tyypillisesti suositaan viiden päivän Axilur-kuuria, jotta kotiympäristö saadaan siivottua riittävän tarkasti kuurin aikana. Mikäli kotia ja koiran käyttämiä tekstiilejä, sekä koiraa itseään, ei pestä huolellisesti, voivat niihin jääneet kystamuodot päätyä uudestaan koiran suolistoon ja aiheuttaa uuden tartunnan. Uudelleentartunnan ehkäisy ja siivoaminen ovat helpointa suorittaa silloin, jos koira pidetään  asunnossa rajatussa tilassa Axilur-kuurin ajan, eikä sitä päästetä esimerkiksi sohvalle tai sänkyyn. 

Uusintatartunnan estämiseksi perushygieniasta huolehtiminen on avainasemassa giardioosin hoidossa. Jos eläin ulostaa sisälle, tulee uloste siivota tarkasti ja puhdistaa paikka tarvittaessa desinfiointiaineella. Myös ulkotiloista tulisi uloste siivota huolellisesti, ettei loinen pääse leviämään ympäristöön. Ulosteen kanssa tekemisissä ollessaan tulee huolehtia huolellisesta käsihygieniasta eikä giardiaa sairastavaa eläintä pitäisi päästää nuolemaan ihmisen naamaa. Jos giardioosi pitkittyy eikä ripuli rauhoitu, voi hoidoksi hakea eläinlääkäriltä antibioottikuurin. Diagnoosi tehdään ulostenäytteestä.

Viipurissa olevien koiratarhojen hygieniataso on mm. viemäröinnin ja juoksevan veden puuttumisen vuoksi huono. Alueen maaperässä ja vesistössä on paljon giardiaa, joten on hyvin mahdollista, että alueelta peräisin olevalla koiralla on tarhalla saaduista matokuureista huolimatta Suomeen tullessaan giardialoinen. Suurin osa tartunnoista on oireettomia, varsinkin aikuisilla koirilla, mutta giardian leviämisen estämiseksi on erittäin tärkeää, että tarhalta tuleva koira pestään kotiin tultua ihan ensimmäiseksi desinfioivalla shampoolla. Kotiintulopäivänä koiralle annetaan ekinokokkilääkitys (Drontal), ja 3–5 päivän Axilur-kuuri aloitetaan heti seuraavana päivänä. On erittäin suositeltavaa imuroida ja pestä kuurin aikana huolellisesti kaikki paikat, joissa koira on oleskellut, minkä lisäksi on todella tärkeää huolehtia hyvästä käsihygieniasta. Ulosteiden keräämisellä voidaan vähentää giardian leviämistä ympäristöön. Jos uudella omistajalla/hoitokodilla on eläimiä ennestään, kannattaa ne kaikki hoitaa Axilur-sisäloishäädöllä samaan aikaan ja huolehtia, etteivät eläimet pääse syömään toistensa ulosteita. Muiden vieraiden eläinten (koirapuistot yms.) välttäminen ensimmäiset pari viikkoa on suositeltavaa. Siivouksen kannalta on helpointa, jos koiran liikkumista rajoitetaan aluksi vain osaan asuntoa eikä sitä päästetä esim. sänkyyn ja sohville ennen pesuja ja matokuurien päättymistä.

Muut koirien sisäloiset

Merkittävimmät koiran sisäloiset ovat suolinkaiset ja hakamadot, jotka kuuluvat sukkulamatoihin. Tyypillisiä suolinkaistartunnan oireita pennuilla ovat laihtuminen, huono kasvu, vatsanalueen turvotus, huonokuntoinen karvapeite ja toistuva oksentelu ja/tai ripuli. Loismatoja saatetaan nähdä oksennuksissa tai ulosteissa. Aikuisilla koirilla tartunnat ovat usein oireettomia. Pennuilla saattaa esiintyä äkillistä ja pitkittyvää ripulia. Voimakkaassa tartunnassa eläin voi laihtua ja kärsiä nestehukasta.

Lue lisää: http://www.axilur.com/koira/koiran-sisaeloiset.asp

 

4. Moniresistentit bakteerit

ESBL, AmpC, MRSP & MRSA

Antibioottiresistentit bakteerit ovat maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa niin eläimiä kuin ihmisiä, ja ne valitettavasti yleistyvät jatkuvasti. Koirien tyypillisimmät multiresistentit bakteerit ovat MRSP (metisilliiniresistentti Stafylococcus pseudentermedius), joka vastaa ihmisten sairaalabakteeria MRSA:ta ja ESBL, joka on suolistobakteereille (koirilla tyypillisesti E.coli) kehittyvä ominaisuus. Näiden bakteereiden kantajia löytyy myös suomalaisista koirista, ja vaikka asia on huolestuttava, esimerkiksi Kennelliitto hyväksyy edelleen MRSP-positiivisten narttujen pennuttamisen. Suurin syy multiresistenttien bakteerien kehittymiselle on liiallinen antibioottien käyttö. Ne voivat myös tarttua emokoiralta pennuille tai kypsentämättömän ravinnon kautta. Lisäksi bakteerit voivat levitä tartuntana ulosteesta. Kantajuuksien määrä on viime vuosina lisääntynyt myös suomalaisilla lemmikeillä (YLE 2.6.2017: "Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit lisääntyvät huimasti – lemmikin raakaruokinta lisää riskiä")

Antibioottiresistenssiä esiintyy myös viipurilaisilla tarhakoirilla. Sen jälkeen kun yksi Suomeen tuoduista koirista oli todettu ESBL-bakteerin kantajaksi keväällä 2017, on Viipurin Koirat ry selvittänyt antibioottiresistenttien bakteerikantojen yleisyyttä sekä Suomeen tuoduilla että tarhoilla olevilla viipurilaiskoirilla. Mm. kaikki kotihoidossa olevat koirat testattiin kesän 2017 aikana. Syksyllä otettujen seurantanäytteiden perusteella ESBL-bakteeri on odotetusti poistunut kotioloissa monelta positiiviseksi todetulta kantajalta joidenkin kuukausien kuluessa, mutta ei kuitenkaan kaikilta. Seuranta jatkuu ja se tapahtuu yhdistyksen omasta aloitteesta. Koirien ESBL-tartuntojen määrää ei ole vielä tutkittu kovinkaan perusteellisesti eri maissa. Oletettavaa kuitenkin on, että niitä ilmenee erityisesti niissä maissa, missä antibiootteja käytetään runsaasti niin seura- kuin tuotantoeläimillä ja niissä paikoissa, joissa on suuren eläinmäärän ja puutteellisen hygienian vuoksi otolliset olosuhteet bakteerien leviämiselle. Olemattomilla resursseilla toimivat löytökoiratarhat ovat valitettavasti usein juuri tällaisia paikkoja, mutta koska resistenssit yleistyvät jatkuvasti kaikkialla maailmassa, on kantajia myös kotimaisten koirien joukossa jatkuvasti enemmän. Tartunnan voi saada myös ravinnosta, erityisesti raa'asta lihasta. Ihmisten ESBL-tartunnat tartunnat ovat puolestaan nykyään melko tavallisia Aasiaan suuntautuneiden matkojen lomatuliaisia (HS 27.12.2017: "Kymmenettuhannet suomalaiset tuovat tänäkin talvena Aasian-lomalta superbakteerin - näin tartuntaa voi yrittää estää").

Viipurin koirat ry on toistaiseksi luopunut aiemmasta ajatuksestaan tutkia kaikki tarhakoirat ennen adoptiota ESBL-bakteerin varalta, koska karanteenitilojen puuttuessa koira voi saada tartunnan vielä ennen matkaa käytännössä milloin vain. Massatestaukset osoittautuivat myös taloudellisesti mahdottomiksi rescueyhdistykselle. Sen sijaan Viipurin Koirat on suunnannut resursseja ennaltaehkäisevään työhön, johon sisältyy venäläisten yhteistyökumppanien valistaminen, ohjeistukset antibioottien käytön välttämisestä, koirien ruokintaan liittyvä ohjeistus (ei enää teurasjätettä tai muuta raakaa lihaa), sekä resurssien mahdollistaessa sellaiset toimet, jotka edistävät hygieniaa, ehkäisevät infektioita ja ylläpitävät tai parantavat koirien vastustuskykyä. Tällainen toimi on esimerkiksi varojen suuntaaminen lisärokotteisiin ja hygienian parantamiseen. Kennelyskärokotteet vähentävät merkittävästi erityisesti pentujen hengitystieinfektioita talviaikaan, jolloin antibiootteja ei tarvita. Koska on kuitenkin mahdollista, että adoptoitavat koirat ovat kliinisesti terveitä ESBL-kantajia, ei Viipurin Koirat ry luovuta koiria enää alle kouluikäisten lasten perheisiin tai henkilöille, joiden vastustuskyky on huomattavasti heikentynyt. Adoptioehtoja ja käytäntöjä on päivitetty myös muilla tavoin ja aiheesta keskustellaan kotiehdokkaiden kanssa ennen adoptiopäätöstä.

Lue lisää multiresistenteistä bakteereista
 

5. Muut terveysongelmat

Ruuansulatuskanavan sairaudet

-Akuutti ripuli

Ripuli on melko yleinen vaiva koirilla ja tyypillisesti se menee itsestään ohi muutamassa päivässä. Pitkittyneessä, voimakkaassa ripulissa on syytä epäillä lois- tai virustartuntaa. Stressiä aiheuttavat tilanteet, kuten muutokset ympäristössä, ruoka-aineyliherkkyydet, muuten sopimaton ruoka tai lääkkeet (esim. antibiootit, loishäädöt) voivat aiheuttaa ripulia. Ripuloivan koiran riittävästä vedensaannista on aina huolehdittava, minkä lisäksi koiralle tulee antaa hyvin sulavaa, vähärasvaista ruokaa pieninä annoksina. Ruuan lisäksi voi antaa suoliston toimintaa tukevia ja ripulinhoitoon tarkoitettuja valmisteita (esim. Promax, Canicur). Mikäli ripulin kesto pitkittyy, koiran kunto heikkenee, kuume nousee tai ulosteessa näkyy verta, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Ripuliin kannattaa varautua koiran muuttaessa Viipurin koiratarhalta Suomeen. Stressaavan uuden tilanteen ja valtavan elämänmuutoksen lisäksi koiralle annettavat matokuurit aiheuttavat suolistoärsytystä. Tämän takia on erittäin tärkeää varata koiralle ensimmäisiksi viikoiksi ravitsevaa, helposti sulavaa ruokaa ja aloittaa probioottivalmisteen käyttö ensimmäisestä päivästä alkaen. Yhdistyksen koiravaraajilta saa asiasta lisätietoa ja koiran kotiutumistilanteessa onkin tärkeää noudattaa koiravaraajalta saatuja ohjeita.

-Ummetus

Ummetus on harvinaisempaa kuin ripulointi, mutta sekin aiheuttaa koiralle tukalan olon ja voi pitkittyessä ruuansulatuskanavanvaurioihin ja paksusuolen laajenemiseen. Mikäli koiran vointi heikkenee, sillä nousee kuume tai ummetuksen kesto pitkittyy, tulee aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Muutaman vuorokauden kestänyttä ummetusta voi hoitaa kotikonstein. Ummetus johtuu yleensä liian vähäisestä nesteensaannista ja/tai riittämättömästä kuidun määrästä ravinnossa. Ummetus voi myös olla seurausta suolistoon kertyneestä mekaanisesta tukkeesta, joka estää ulosteen normaalin kulkeutumisen. Ensimmäinen hoitokeino on lisätä sekä veden että kuitujen määrää ravinnossa. Koiran ruokaan voi sekoittaa esimerkiksi kauravelliä, jossa on paljon sekä nestettä että kuitua. Paljon luuainesta sisältävä ruoka voi aiheuttaa ummetusta. Lisäksi koiralle voi antaa lyhyen kuurin magnesiumlisää. Liikunnan määrää voi myös lisätä, koska riittävä liikunta vilkastuttaa myös aineenvaihduntaa. Mikäli veden, kuidun ja liikunnan lisääminen ei auta, voi koiralle antaa parafiiniöljyä suun kautta 1 ml painokiloa kohden 1-3 kertaa vuorokaudessa. Parafiiniöljyä ei tule antaa pidempään kuin 1-2 vrk ilman eläinlääkärin ohjeistusta.

-Oksentaminen

Koira oksentaa yleensä vääränlaisen ravinnon seurauksena (sopimaton ruoka tai vierasaine/-esine). Oksentaminen voi johtua myös virustartunnasta tai vatsalaukun kiertymän seurauksena. Vatsalaukun kiertymä on erittäin vaarallinen tila ja sitä epäiltäessä tulee olla välittömästi yhteydessä eläinlääkäriin. Vatsalaukun kiertymän tyypillisiä oireita on turvonnut vatsanalue, voimakas kipuilu ja tuloksettomat oksentamisyritykset tai vaahdon oksentaminen. Myös silloin tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin, jos oksentamisen epäillään johtuvan vierasesineestä tai myrkytyksestä. Mikäli vierasesineeksi epäillään jotain teräväreunaista, joka saattaa vahingoittaa suolistoa, tulee koiralle tarjota säilyketankoparsaa. Tankoparsa kääriytyy vierasesineen ympärille ja voi näin suojata suoliston seinämiä.

Satunnainen oksentaminen on vaaratonta ja jos koira vaikuttaa muuten hyvävointiselta, voi koiraa hoitaa kotikonstein. Tärkeintä on huolehtia riittävästä vedensaannista. Hyvin sulavaa ja ravitsevaa ruokaa kannattaa tarjota hyvin pieninä annoksina, pikkuhiljaa annoskokoa kasvattaen. Tukihoitona voi käyttää vatsaongelmiin tarkoitettuja ravintolisiä. Mikäli koiran vointi ei kohene muutamassa päivässä, sen kunto heikkenee tai oksennuksessa / ulosteessa on verta, tulee aina olla yhteydessä eläinlääkäriin.

Lähteet:

https://elaintenhoidonopas.fi/artikel/koira-oksentaa/

https://www.evidensia.fi/hoitovinkit/ensiapu/koira-oksentaa/

https://elaintenhoidonopas.fi/artikel/koiran-ripuli/

https://elaintenhoidonopas.fi/artikel/koiran-ummetus/


Lähteitä:
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira: Eläintaudit
Kennelliitto: Koiran sairaudet
Saari, Näreaho, Nikander. 2016. Elinympäristönä koira – koiran loiset ja loissairaudet. 1.painos. Fennovet Oy.
The CVBD World Forum (Bayer Animal Health) Companion Vector-Borne Diseases
Pietikäinen ym. 2017. Dirofilaria repens transmission in southeastern Finland. Parasite Vectors (2017) 10:561
Louhelainen & Spillmann: Tapausselostus: Babesia canis -tartunta koiralla, yhteenveto. Suomen Eläinlääkärilehti 2009, s. 143.
WHO: Rabies Bulletin https://www.who-rabies-bulletin.org
MSD Veterinary Manual: Overview of Dermatophytosis
MSD Veterinary Manual: Ringworm (Dermatophytosis) in Dogs and Cats
Ranki J. 2009. Koiran välittämät zoonoosit – kirjallisuuskatsaus. Lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto.