Ystävällinen Calle muutti Suomeen 1-vuotiaana ja löysi oman kodin oltuaan ensin jonkin aikaa kotihoidossa. Omassa kodissa vierähti viitisen vuotta. Calle palautui yhdistykselle omistajansa elämäntilanteen ja Callen oman, voimakkaan äänipelon vuoksi. Calle pelkää erityisesti ukkosta ja lumen putoamista katolta.
Kummikoirat
Tervetuloa tutustumaan Viipurin Koirien kummikoiriin! Koirat asuvat sijaiskodeissa mutta yhdistys on vastuussa niiden eläinlääkäri- ja lääkekuluista, joskus myös ruokakuluista.
Kummikoiraksi päätyy kotihoitopaikkaan päässeitä koiria sekä yhdistykselle palautuneita kodinvaihtajia, joille ei yrityksistä huolimatta onnistuta löytämään uutta kotia. Nämä koirat eivät ole onnistuneet löytämään omaa kotia joko iän, terveyden, merkittävien eläinlääkärikulujen tai käytöksensä vuoksi ja ne ovat jääneet yhdistyksen omistukseen. Moni kummikoirista on seniori-ikäisiä koiria, joille elämä tarhalla olisi liian rankkaa. Monivaivaisille mutta silti elämäniloisille vanhuskoirille ei yleensä enää etsitä uusia koteja, vaan ne saavat viettää eläkepäiviänsä kotihoitopaikoissaan Suomessa. Tavallisesti ne sijoittuvat asumaan yhdistyksen vakituisina kotihoitajina toimivien aktiivien perheisiin.
Kummikoirien hoidosta aiheutuu kuluja yhdistykselle. Lähes jokainen tarvitsee useita eläinlääkärikäytejä, hampaiden huoltoa ja jatkuvaa lääkitystä. Osa kaipaa myös fysioterapiaa. Yhdistys huolehtii kuluista myös siinä vaiheessa, kun on viimeisen matkan aika.
Kummikoirien kuulumisia päivitetään Facebookiin kaikkien lukijoiden nähtäväksi.
Tue kummitoimintaa lahjoittamalla Viipurin Koirat ry:n keräystilille FI70 1544 3000 1854 75. Käytä viitenumeroa 2121, niin lahjoituksesi ohjataan kummikoirien hyväksi! Voit lähettää lahjoituksen kummikoirille myös MobilePay-numerolla 96089.
Jos haluat tukea tiettyä kummikoiraa säännöllisesti ja saada kummikirjeitä, ilmoittaudu kummikoiravastaava Tarjalle: tarja.hamalainen@viipurinkoirat.fi
Viipurin Koirat ry:llä on rahankeräyslupa RA/2020/903.
Calle
Evan
Ujo Evan asui Viipurin tarhalla vuosia. Suomalaisten käydessä tarhalla Evanista näkyi vain nenänpää, jos sitäkään, pimeän kopin perällä.
Evan päätyi tarhalle pentuna vuonna 2018. Velipoika Kosti oli reippaampi ja löysi kodin Suomesta. Evan otettiin mukaan adoptio-ohjelmaan vasta 6-vuotiaana sen jälkeen, kun paikallinen vapaaehtoinen oli viettänyt aikaa sen kanssa ja totuttanut sitä lempeästi hihnaan ja ihmisen kosketukseen.
Buran
Komea pappakoira Buran löytyi hangesta nukkumasta. Buran korjattiin talteen ja pääsi turvaan Viipurin Dom hvostikov -tarhalle. Elämä tarhalla oli kuitenkin seniorikoiralle rankkaa ja Buran tarvitsi säännöllistä lääkitystä, pehmeän pedin ja pääsyn sisätiloihin. Sellaiset olivat tarjolla täällä Suomessa, yhdistyksen aktiivin luona. Suomeen päästyään Buran paljastui innokkaaksi lenkkeilijäksi mutta sillä todettiin epilepsia.
Rizhiy
Rizhiy asui aikanaan suomalaisillekin hyvin tutulla Säkkijärvellä, melko lähellä Vaalimaan rajanylityspaikkaa. Rizhiy viihtyi huoltoaseman pihapiirissä, sillä autoilijoilta irtosi usein joku namupala ja myös paikalliset ruokkivat sitä. Kaikki päättyi kuitenkin loukkaantumiseen, kuten oman onnensa nojaan joutuneille koirille usein käy.
Arina
Arina-töppöjalka (s. 2013) on elänyt kummikoirana vuodesta 2017, usean koirakaverin laumassa ja viihtyy mainiosti hoitopaikassaan. Arinan ehdoton lempipaikka on oma sohva ja melkein yhtä mukava on iso metsään aukeava piha. Arina on hyvin arka koira, jolle sopivan adoptiokodin löytäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Rakkaaksi tulleessa hoitopaikassa Arina on vapautunut ja toimelias.
Iivari
Vuodesta 2015 Suomessa asunut Iivari (synt 2013) oli nuorena koirana niin ujo poika, että sen sijoittamista Suomeen kodin etsintään pidettiin haastavana. Iivari kuitenkin pääsi kotihoitoon, kokeneen hoitajan huolenpitoon ja kotiutui yllättävänkin hyvin. Kodinetsintä ei kuitenkaan edistynyt ja se lopetettiin tuloksettomana kahden vuoden yrittämisen jälkeen. Iivari sai jäädä pysyvästi hoitopaikkaansa.