Rescuekoiran kotiutuessa uuteen kotiin on yhtenä tavoitteena opettaa koira pienin askelin yksin jäämiseen. Aluksi on usein tyypillistä, että koira ei osaa olla yksin, jolloin se hermostuu omistajan poistuessa. Aina kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti eroahdistuksesta.

Iso osa rescuekoirista ei ole koskaan joutunut jäämään aivan yksin. Koiratarhalla niillä on aina saman aitauksen koirat seuranaan, ja jos koira jostain syystä jää aitaukseensa yksin, on vähintään viereisissä aitauksissa aina koiria. Moni rescuekoira ei lisäksi ole koskaan asunut sisätiloissa ennen uuteen kotiin muuttoa. Täysin yksinjääminen uudessa kodissa voikin ensin aiheuttaa koirassa lähes paniikin.

Koska koirat ovat luonnostaan sosiaalisia eläimiä, ei yksinoleminen ole niille lainkaan luontaista. Me ihmiset voimme helposti ajatella, ettei yksinjäämisen pitäisi olla iso juttu koiralle, mutta koirat itse ovat harvoin samaa mieltä. Koira pystytään lähes aina opettamaan rauhallisesti yksinään odottamiseen, mutta mikään luontaisesti koiralta löytyvä taito se ei ole.

Aina kyse ei ole eroahdistuksesta

Yksin jäämiseen liittyvät haasteet eivät läheskään aina ole varsinaista eroahdistusta. Eroahdistusta käytetään herkästi yleisenä terminä kaikille yksinolo-ongelmille, mutta on tärkeää tunnistaa eri syyt yksin jäämiseen liittyvien haasteiden taustalla. Vain sitä kautta voi löytää oikeat keinot opettaa juuri kyseistä koiraa rauhoittumaan yksinollessa.

Eroahdistunut koira hermostuu huomattavasti, kun se jää yksin. Yleensä koira alkaa hermostua jo silloin, kun se huomaa omistajan valmistautuvan lähtöön: kenkien pukeminen, avainten kilistely ja kassin pakkaaminen saavat koiran jo levottomaksi. Yksin ollessaan koira voi esimerkiksi haukkua, raapia ovia ja ikkunoita, ravata hermostuneesti ympäri asuntoa, tuhota tavaroita ja tehdä tarpeensa sisälle.

Näille koirille yksinjäämisen opettaminen perustuu siihen, että koira opetetaan rauhoittumaan, vaikka omistaja poistuu sen näköpiiristä. Rauhoittumisen lisäksi koiralle opetetaan itsenäisyyttä eli että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka omistaja ei olisikaan koko aikaa koiran lähellä.

Koska eroahdistuneet koirat ovat yleensä herkistyneet moniin lähtöä edeltäviin merkkeihin, tulee tilanne purkaa sellaiseksi, ettei hermostumista vielä tapahdu. Kun sopiva taso on löydetty ja rauhoittuminen siinä onnistuu, ruvetaan harjoitukseen lisäämään asteittain lähtöön liittyviä merkkejä pieninä signaaleina, jotta koira tottuu niihin ilman, että niiden tapahtumisesta seuraa mitään yksin jäämiseen liittyvää. Näin nämä signaalit alkavat muuttua koiralle merkityksettömiksi, ja samalla ne vähentävät yksinjäämiseen liittyvää reagointia ja stressiä.

Eroahdistuneelle koiralle yksinjääminen on voimakkaan ahdistuksen aiheuttava tila. Siksi on tärkeää, että yksin jättämistä vältetään harjoittelun keston ajan - tämä voi viedä viikkoja tai jopa kuukausia, jos tavoitteena on työpäivän mittainen yksinolo. Jos koira joutuu jäämään harjoittelun aikana yksin, olisi suositeltavaa hankkia koiralle hoitaja tai hoitopaikka. Muuten harjoittelussa voi tulla merkittävää takapakkia. Varsinaisen eroahdistuksen kouluttaminen pois onkin pitkä prosessi, joka vaatii omistajalta pitkäjänteisyyttä, valmiutta asioiden järjestelyyn sekä systemaattiseen, jatkuvaan harjoitteluun.

Muita syitä yksinolo-ongelmiin ovat muun muassa voimakas stressi esimerkiksi uuteen kotiin muuton seurauksena, tylsistyminen, puutteet koiran arkisessa aktivoinnissa ja liikunnassa, reagoiminen ulkoa kuuluviin ääniin, terveysongelmat tai se, että koiraa ei ole koskaan opetettu olemaan yksin. Kaikissa näissä tilanteissa ongelmat voivat kehittyä eroahdistukseksi, vaikka alkuvaiheessa kyse ei olisi vielä varsinaisesta eroahdistuksesta.

Koiran yleiseen hyvinvointiin kannattaa myös kiinnittää paljon huomiota: mitä paremmin koiran lajityypilliset käyttäytymistarpeet on tyydytetty, sitä paremmin se kykenee ottamaan vastaan koulutusta. Esimerkiksi pureskeleminen, haistelu, etsiminen ja uusien temppujen opetteleminen ovat aivojumppaa, joka auttaa koiran palautumisessa ja siten hyvinvoinnin parantamisessa. Ne kaikki lievittävät myös koiran stressiä.

Pitääkö yksinoloja alkaa harjoitella heti, kun uusi koira on tullut kotiin?

Juuri tarhalta tullut koira on aina voimakkaasti stressaantunut. Osa koirista ilmentää stressiä levottomana käytöksenä, osa pelokkuutena, osa nukkumisena ja vetäytymisenä. On tärkeää ymmärtää, että koira käy läpi suurta myllerrystä ja se tarvitsee aikaa kaikkeen tottumiseen. Koiran kanssa on turha kiirehtiä varsinkaan niiden asioiden kanssa, jotka vaikuttavat sille haastavilta, sillä kiirehtiminen voi aiheuttaa ongelmia, jotka rauhallisella etenemisellä saataisiin estettyä.

Miten sitten edetä?

1. Järjestä koiralle turvallinen, mukava lepopaikka

Jokaiselle uuteen kotiin muuttaneelle koiralle on tärkeää järjestää oma, rauhallinen ja mukava makuupaikka. Osa koirista arvostaa kolomaista pesää, osa taas haluaa nukkua korkealla, kuten sohvalla tai sängyllä. Osa haluaa vetäytyä kokonaan syrjään, osa haluaa levätä paikassa, josta voi tarvittaessa tarkkailla muuta ympäristöä. Omistajan tehtävänä on seurata sitä, millaisen paikan koira itse valitsee, ja mahdollistaa sen jälkeen mahdollisimman mieluisa lepopaikka koiralle. Tämä on tärkeää, jotta koira pääsee lepäämään matkan ja muuton aiheuttamaa stressiä pois.

Aina, kun koira on lepäämässä turvapaikassaan, pitää sen antaa olla siellä. Koiraa ei saa mennä silittämään sen levätessä, ei vaikka koira ei murisi tai silminnähden pelkäisi. On tärkeää vahvistaa koiran turvallisuuden tunnetta sillä, että sen makuupaikka on aina rauhoitettu ihmisiltä ja tarvittaessa myös muilta koirilta.

2. Jos koira on levoton, pitääkö se vain jättää yksin?

Jos koira on huomattavan levoton, se pyrkii jatkuvasti ihmisten perään ja sillä on vaikeuksia rauhoittua, kannattaa yksin jättämisen harjoittelua siirtää eteenpäin. Kun koiran stressitasot ovat korkealla, ei se pysty oppimaan saati rauhoittumaan jäädessään yksin. 

Yksinjäämisen harjoittelun sijaan voit tehdä koiran kanssa itsenäisyyttä lisääviä harjoituksia, kuten jättää sen syömään puruluuta tai jäädytettyä kongia ja poistua itse koiran läheltä lyhyeksi hetkeksi. Tärkeää on kuitenkin, että aluksi koira pääsee näissäkin tilanteissa halutessaan perääsi. 

Vasta, kun koiran stressitaso on saatu laskemaan ja se kykenee ylipäätään lepäämään riittävästi ja kunnolla, on aika aloittaa yksinjäämisen harjoittelu. Näin saadaan ehkäistyä se, ettei tilanne kehity varsinaiseksi eroahdistukseksi. Osa alkuun kovin ylikiintyneiltä vaikuttaneista koirista tasaantuu huomattavasti stressitason laskiessa ja kotiutumisen edetessä, jolloin yksin jäämiseen liittyvä levottomuus alkaa vähentyä kuin itsestään. Osa taas vaatii systemaattista harjoittelua, jotta omistajista eroon joutuminen ei alkaisi ahdistaa.

Toki poikkeus vahvistaa säännön tässäkin - jotkut levottomat koirat rauhoittuvat parhaiten, kun ihminen poistuu niiden luota. Nämä ovat kuitenkin vähemmistössä.

3. Jos koira vetäytyy erilleen, saako sen jättää yksin?

Jos koira on vetäytyvää sorttia, anna koiran olla rauhassa lepopaikassaan niin paljon kuin se haluaa. Koiran stressiä vähentää silloin se, että se saa taukoa ihmisistä. Anna koiran levätä ja puuhaile itse muualla asunnossa. 

Voit myös harjoitella jo lyhyitä poistumisia koko asunnosta, mutta seuraa tarkasti koiran reaktioita. Jos se on vastassa ovella kun palaat, on yksinjääminen sille todennäköisesti haastavaa arkuudesta huolimatta. Toisaalta osa aroista koirista rohkaistuu tutkimaan asuntoa jäädessään sinne yksin, jolloin on hyvä, että se saa tutustua paikkoihin ilman ihmisten läsnäoloa. Koiran yksinolojen kuvaaminen on aina suositeltavaa varsinkin alkuvaiheessa, jolloin pystyt seuraamaan arankin koiran puuhia ja arvioimaan sitä, liikkuuko se asunnossa uteliaisuuden vai ahdistuneisuuden vuoksi.

Osa vetäytyvistä koirista saattaa myös rohkaistuttuaan ja stressin vähennyttyä alkaa huolestumaan ihmisten poistuttua, joten jos aluksi yksinjääminen sujuukin hyvin, ei kannata kokonaan tuudittautua siihen, että se tulee sujumaan myös jatkossa.

Ohjeita harjoittelun tueksi sitten, kun yksin jäämisen harjoittelu on ajankohtaista

Yksin jäämisen opettelussa on tärkeintä keskittyä siihen, että koira pystyy olemaan rauhallisesti ollessaan yksin. Jotta tähän pääsee, on harjoittelussa syytä käyttää mittarina aina koiran rauhallisuutta. Jos koira alkaa hermostua jossain vaiheessa harjoitusta, mieti mikä hermostumisen todennäköisesti aiheutti (esimerkiksi harjoituksen keston pidennys, lähtösignaalien voimistaminen) ja helpota seuraavassa harjoituksessa tätä asiaa, jotta saat taas onnistumisen. Etene seuraavaksi hitaammin tämän asian vaikeuttamisen kanssa. Pelkkä ulko-oven takana ravaaminen ei siis auta, jos koira hermostuu joka kerta, kun ovi avataan. Lähtötaso pitää silloin asettaa matalammiksi eli harjoitella esimerkiksi sisäovien tai koiraportin taakse jäämistä.

Kotona yksinolojen harjoittelussa luonteva aloitus on yleensä se, että voit sulkea oven perässäsi, kun menet toiseen huoneeseen. Näin koiralle tulee arjessa erilaisia tilanteita, joissa se joutuu tottumaan siihen, että ihmiset ovat sen näkymättömissä, mutta kuitenkin vielä kotona. Aloita niin lyhyistä ajoista, että koira ei ehdi hermostua. Vasta kun tämä sujuu, on aika harjoitella ulko-oven taakse menemistä.

Yksinoloihin tottumisessa auttaa usein myös säännöllinen päivärytmi. Eli koiran totuttaminen esimerkiksi siihen, että niin sanotun työpäivän aikana ei tapahdu mitään aktivoivaa. Silloin koiran lepääminen päiväaikaan vahvistuu, mikä auttaa lepäämiseen työpäivän ajan sitten, kun se on ajankohtaista. On myös erittäin suotavaa kuvata koiran yksinoloa. Silloin pystyt seuraamaan, että se todella pysyy rauhallisena yksinolon ajan. 

Kun palaat kotiin, kannattaa koiran tervehdykseen suhtautua rauhallisesti. Toki voit tervehtiä koiraa, mutta ei kannata yllyttää sitä ylenpalttisen iloiseen tervehdykseen. Mitä vähemmän omistajien lähtemisellä ja paluulla on koiralle merkitystä, sitä parempi se on yksinjäämisen sujuvuuden kannalta.

Älä koskaan toru koiraa, jos se on hermostunut tai rikkonut jotain poissaollessasi. Ärtynyt omistaja saa koiran hermostumaan vain enemmän eikä koira muutenkaan ymmärrä mistä sitä moititaan. Myös jos harjoitus on mennyt koiralle liian vaikeaksi ja se on ehtinyt jo aloittamaan haukkumisen tai muun levottoman käytöksen, palaa kotiin. Seuraava harjoitus kannattaa tehdä huomattavasti helpompana, jotta koira ei ehdi hermostua. Se, ettei kotiin saisi palata, jos koira haukkuu, on huono ohje - harjoitus on silloin joka tapauksessa jo liian vaikea ja epäonnistunut.

Kannattaako koiralle jättää puuhailtavaa?

Joillekin koirille sopii rauhallisen, pitkäkestoisen syötävän jättäminen yksinolon ajaksi. Esimerkiksi iso puruluu, koiranmakkaralla täytetty ja jäädytetty Kong-lelu jne. Tätäkin voi kokeilla siinä vaiheessa, kun yksinoloajat pitenevät. Jos koiran kierrokset vaikuttavat kuitenkin nousevan syömisestä tai keskenään jäävät koirat voivat alkaa riidellä herkuista, ei niitä kannata jättää. Tärkeintä on kuitenkin opettaa koira lepäämään sen ollessa yksin, ei huijata tai aktivoida koiraa herkuilla.

Jotkut koirat ovat saaneet apua erilaisista sovelluksista, joilla koiralle voi jutella tietokoneen tai puhelimen kautta sen osoittaessa hermostumisen merkkejä. Tätäkin voit testata harjoittelun osana. Osa koirista kuitenkin hermostuu omistajan äänen kuulemisesta entistä enemmän, joten seuraa tilannetta tarkasti. Joitain koiria taas rauhoittaa se, että yksinolon ajaksi niiden makuupaikalle jätetään omistajalta tuoksuva vaate. Tätäkin kannattaa siis kokeilla.

Koiran rauhallisuuteen voivat auttaa myös erilaiset apteekin luontaistuotteet, kuten Zylkene, Calmex tai Adaptil. Jos tilanne jatkuu vaikeana eikä koulutus etene millään, voi eläinlääkäriltä saada reseptin rauhoittumista tukevaan lääkkeeseen. 

Jos yksinolojen harjoittelu ei etene, kannattaa olla yhteydessä ammattitaitoiseen kouluttajaan ennen tilanteen pahenemista entisestään. Löydät eettisiin ohjeisiin sitoutuneet eläintenkouluttajat Suomen eläintenkouluttajien listasta.

Jos olet adoptoinut koiran Viipurin Koirien kautta, löydät yksityiskohtaiset ohjeet yksinolojen harjoitteluun Opas uuteen kotiin -vihkosesta. Koirasi yhteyshenkilö on lähettänyt sinulle tämän sähköinen oppaan.

Teksti: Laura Uotila, eläintenkouluttaja AT