Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm)
Syntymäaika: 2017
Sijainti: Elenan tarha, Svetogorsk
Valmis matkustamaan: 23.7.2025 alkaen

5.10.2025
Kaunis ja herkkä Miina on kovasti omaa, turvallista kotia vailla. Miinan olisi mahdollista matkustaa Suomeen jo tässä kuussa, ja seitsemän vuoden selviytyminen tarhaoloissa päättyisi siihen.

Miinan toi Elenan luokse sen omistaja, joka kertoi olevansa lähdössä työmatkalle. Hän pyysi Elenaa pitämään huolta koirasta ja lupasi lähettää rahaa sen ruokaan. Rahaa ruokaan ei koskaan tullut ja koira unohdettiin tarhalle.

Tarhareissujen vielä onnistuttua, tapasimme Miinan usein tarhalla. Miina oli aina rauhallinen sivustaseuraaja, joka istuskeli pienen välimatkan päässä tarkkailemassa tapahtumia. Se pysytteli mieluummin etäämmällä kaikesta tohinasta ja antoi reippaampien koirien riekkua ja häslätä kaikessa rauhassa vieraiden ympärillä.

Varusteet ja hihnassa kävely jännittivät sitä kovasti, ja Miina tarvitsi kovasti tukea ainoasta kunnolla tuntemastaan ihmisestä eli Elenasta.

Miina pääsi pyynnöstämme aiemmin tällä viikolla tarhan ulkopuolelle kuvattavaksi. Tällä kertaa ulkoilu sujui paremmin, ja Miina tassutteli omin jaloin eteenpäin pellon reunaa pitkin metsätielle. Siellä tyttö sai nauttia rauhallisesta seurusteluhetkestä Elenan kanssa, kulkea nenä kiinni maassa metsikön tuoksuja haistellen ja maistella sellaistakin harvinaista herkkua kuin ruohoa.

Niin surullista kuin se onkin, tämä oli luultavasti Miinan toinen kerta tarhan ulkopuolella sitten maaliskuun 2023.

Tarhaelämä on raskasta, ja tuoreissa kuvissa näkyy kuinka Miinakin on vanhentunut viime näkemältä. Vanhenemisen myötä elo tarhalla ei helpotu - päinvastoin, se muuttuu aina vain vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi. Tiedossa on yhä kylmempiä öitä, kovempia nukkumapaikkoja ja tiukempaa kilpailua ruuasta.

Mahdolliset kivut jäävät helposti yli 200 koiran tarhalla havaitsematta ja hoitamatta. Koskaan ei voi tietää, milloin sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan - tai milloin joku nuorempi ja voimakkaampi ottaa heikomman ja vanhemman silmätikukseen.

Miina tarvitsee rauhallisen, maaseutumaisen asuinympäristön, sillä muunlaista ympäristöä se tuskin on elämässään nähnyt. Aikuiskoti, missä arki olisi rauhallista ja tasaista, helpottaisi varmasti Miinan sopeutumista. Reipas ja sopuisa koirakaveri olisi Miinalle varmasti tärkeä esimerkki ja tuki. Kodilla tulisi olla ymmärrystä ja osaamista Miinan kaltaisten koirien kanssa. Miina on hyvin kiltti, mutta uudet ja jännittävät tilanteet voivat aluksi aiheuttaa panikointia.

Miina ansaitsisi kodin, missä elämä ei olisi enää selviytymistä päivästä toiseen. Tilalla olisi rauhaa, lämpöä ja huolenpitoa viimeisiksi vuosiksi.

Vain alle viiden kilometrin päässä Suomen rajasta Miina jatkaa eloaan tarhalla, aivan kuten se on tehnyt jo seitsemän vuoden ajan. Maailmassa, joka pysäyttäisi ja pakottaisi auttamaan, jos sen voisi nähdä omin silmin. Me olemme nähneet - emmekä käännä katsettamme milloinkaan pois.

Tarhalla ei vanheta arvokkaasti eikä elämän loppu siellä ole koskaan kivuton.

Viipurin koirat - Miina tarhalla 30.9.2025

12.5.2025
Miina valittiin niiden koirien joukkoon, joilta mitattiin rabiesvasta-ainetasot siinä toivossa, että sille löytyisi koti tai hoitopaikka.

Miinan vasta-ainetasot olivat riittävät ja sillä olisi niiden puolesta mahdollisuus matkustaa Suomeen heinäkuun 2025 loppupuolella. Miinalla on EU:n hyväksymän tutkimuslaitoksen myöntämä todistus testituloksesta. 

1.5.2023
Tässä tytössä on jotain todella liikuttavaa. Miina on herkkä ja tarvitsee aikaa tottuakseen uusiin tilanteisiin. Tutun ihmisen antama turva on sille tärkeää, ja tutun kanssa se näyttää myös iloisen puolen itsestään.

Elena kertoo, että Miina on asunut tarhalla jo vuodesta 2018 saakka. Sen toi tarhalle sen isäntä, joka oli lähdössä työkomennukselle. Isäntä lupasi lähettää rahaa koiran ruokaan. Aikaa kuitenkin kului, rahaa ei tullut ja koira unohtui. Miina sen sijaan ei unohtanut isäntäänsä. Se oli pitkään masentunut ja vetäytyvä, eikä sille maistunut ruoka. Toiset koirat kiusasivat sitä. Elena päätti siirtää sen aitauksesta työntekijöiden taukotupana toimivaan mökkiin, jotta se saisi hiukan ihmisseuraa, eikä Miina sitten tuolta mökistä enää poistunutkaan pitkään aikaan. Miina asui mökissä, eikä mikään houkuttelu saanut sitä sieltä ulos. Mökissä vietetyn ajan kuluessa Miina oppi tekemään tarpeensa sisälle. Saattaa mennä jonkin aikaa ennen kuin se oppii tavasta uudelleen eroon.

Nykyään Miina viettää aikaa myös ulkona muiden koirien kanssa. Yöt se on mökissä, päivät vapaana tarhan suurella keskipihalla sekalaisen koirajoukon kanssa.

Miina on tehnyt tuttavuutta myös meidän kanssamme, alkuun hakien nameja ja myöhemmin sitä on saanut silitelläkin. Tuntuu, että tämä koira arvostaa kovasti ihmisen kanssa vietettyä laatuaikaa ja saapuu paikalle vasta, kun suurin hulina on ohitettu ja innokkaammat koirat juosseet omiin leikkeihinsä. Kun muut ovat häipyneet, ilmestyy viereemme kaunis koira, joka seisoo siinä hiljaa odottaen ja katsoo toiveikkaasti namipussukkaamme. Silittääkin saa.

Mutta kiinni ottamista Miina pelkää. Kun kerran lähestyimme sitä hihnan kanssa, se pötki pakoon ja katosi kokonaan näkyvistä aitausrivin taakse. Ei auttanut kutsua tai houkutella herkuilla. Niinpä myös valokuvaaminen ja tarkempi tutustuminen Miinan kanssa jäivät.

Tuo hiljainen, ystävällinen ja vaatimattoman oloinen koira jäi kuitenkin mieleemme ja Elenan avustuksella Miinalle sitten erään vierailumme aikana saatiin valjaat päälle yhteisvoimin. Miina ei millään olisi halunnut lähteä tutulta tarhalta. Vaikka siellä olikin alkuun sen mielestä pelottavaa, pitää Miina sitä nyt turvapaikkanaan. Se yritti peruuttaa ulos valjaistaan ja pyrki kaikin voimin ovenraosta takaisin sisään.

Elena tuli apuun ja tutun taluttajan kanssa päästiin houkuttelemalla ja kehumalla hihnan mitta kerrallaan kauemmaksi tarhan edustalta. Kun toinenkin tarhan työntekijä, Viktoria, lähti kävelylle mukaan ja sen koko tuttu ihmislauma oli kasassa, lakkasi Miina pyrkimästä takaisin tarhalle. Melko pian kävely alkoi sujua paremmin ja huoli helpottaa, mutta harjoitusta Miina tulee vielä tarvitsemaan.

Tässä on koira, jolle oma ihminen ja tuttu koti ovat todella tärkeitä. Se on herkkä ja traumatisoitunut mutta ei varsinaisesti arka, kuten jotkut ihmisiin tottumattomat tarhakoirat. Se luottaa tuttuun ihmiseen ja nauttii kovasti läheisyydestä ja silityksistä. Tutussa porukassa Miina paljastuu iloiseksi koiraksi, joka osaa myös hassutella. Silloin kun kaikki on hyvin, on Miina rakastava koira, joka osaa myös nauttia elämästä.

Rutiinit ovat Miinalle tärkeitä ja tarhalta pois joutuminen automatkoineen on sille varmasti alkuun suuri shokki. Saattaa olla, että se taantuu ja palaa alkuun nurkassa kököttäjäksi. Miinalle etsitäänkin kotia, jossa ei hermostuta helposti, ei vaadita tältä liikoja, eikä heitetä kirvestä kaivoon. Miina ei halua tulla enää uudelleen hylätyksi.

Miinalle etsitään kotia, jossa elämä on suhteellisen tasaista. Se ei kaipaa jännitystä elämäänsä, ei melskettä, ei riehuvia lapsia, vilkasta liikennettä tai koiralaumaa. Miina arvostaisi kotia, jossa on oma piha ja josta se voisi turvallisin mielin lähteä tutustumaan lähiympäristöön sitten, kun ihminen olisi riittävän tuttu tarjotakseen sille turvaa. Kiva koirakaveri olisi mukava olla olemassa, mutta yksi riittää – tarhan 200 koiraa on Miinalle liikaa.

Viipurin koirat - Miina 4.3.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.