Sijainti: Uusimaa
Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: pienehkö keskikokoinen (n. 15 kg)
Syntymäaika: 8/2024
Rabiesvasta-ainetestattu: 11/2025
Tautitestattu: 2/2026

26.4.2026
Ina on ottanut merkityksellisiä askelia kohti rennompaa ja luottavaisempaa arkea!

Ulkoilut ovat alkaneet sujua jo mukavasti. Vaikka varusteiden pukeminen vielä vähän jännittää, Ina tulee itse ovelle valmiina puettavaksi ja lähtee ylpeänä muiden mukana ulos. Pihalla meno on välillä vauhdikasta ja leikki vie mukanaan niin, ettei sisälle malttaisi millään palata. Tarpeitaan Ina ei ole vielä uskaltanut tehdä ulos, mutta edistystä tapahtuu koko ajan ja Ina lähtee mielellään kotihoitoperheen koirien aamu- ja iltapissille mukaan. Rutiininomaiset ulkoilut ja leikkiin rentoutuminen ovat jo isoja askeleita Inalle. Joskus joku pelottava ääni tai liike voi järkyttää Inaa ja silloin Ina jähmettyy silmät lautasina katsomaan ja / tai yrittää paeta paikalta. Ulkona Ina palautuu jännittävistä tilanteista paremmin, kun saa hetken rauhassa tuumailla tilannetta etäämmältä.

Kotihoitoperheen vanhempaan narttuun tutustuminen on edennyt kivasti ja ulkona yhteinen tekeminen on selvästi helpottanut jännitystä. Perheen nuorempi narttu on Inan paras kaveri, ja hänelle tarjolla on muun muassa päivittäinen suun sisäpuhdistus pusutellen. Ulkona Ina on alkanut hakea enemmän kontaktia kotihoitajalta, tulee viereen ja katsoo hoitajaa sen sijaan, että vain touhottaisi hihna kireänä eteenpäin.

Sisätiloissa Ina on vielä tottumaton ja sitä selvästi jännittää. Kotihoitojakson aikana Ina on kuitenkin tottunut kodin ääniin eikä hätkähdä niitä enää juuri lainkaan. Vieraat ihmiset ovat edelleen aika pelottavia, mutta ensimmäisiä edistysaskeleita on otettu myös kotihoitoperheessä säännöllisesti vierailevien ihmisten suhteen. Oman tutun ihmisen kanssa Ina on oikea hyvän mielen pakkaus: se leikkii, möyrii, hakeutuu kainaloon ja kirputtaa hellästi. Ina viettää osan ajasta muiden koirien seurassa, mutta vetäytyy välillä omaan turvapaikkaansa, jotta arki ei käy liian kuormittavaksi.

10.3.2026
Pikkumusta-Ina on edistynyt kotihoidossa pienin, pikkiriikkisin askelin. Nyt Ina uskaltautuu jo kylpyhuoneen ovelle ja välillä jopa hieman eteisen puolelle, etenkin iltaisin talon hiljennyttyä.

Ina on päässyt syli­kyydillä tutustumaan myös muualle taloon. Tutustumisretket ovat olleet jännittäviä, mutta niissä on saatu hyviäkin kokemuksia. Esimerkiksi sohvaan Ina on käynyt tutustumassa, ja siellä on käperrytty tiiviisti kotihoitajan kainaloon. Välillä Inan on ollut mahdollista jopa vähän levähtää, kun oma ihminen on ollut turvana aivan vieressä.

Inan tukikohta ja turvapaikka on edelleen sauna, ja se on paikka, jossa hän pystyy rentoutumaan. Suurta riemua aiheuttaa, kun kotihoitaja ryömii lauteiden alle Inan seuraksi. Silloin Ina innostuu piehtaroimaan pedissään, kaivautumaan kainaloon ja onpa pientä vetoleikkiäkin saatu viriteltyä kotihoitajan kanssa. Ina selvästi nauttii ihmisen läheisyydestä ja seurasta.

Saunassa käy välillä myös koirakaveri Inaa moikkaamassa, ja nämä kohtaamiset saavat Inassa aikaan hyväntuulisia hepuleita lauteiden alla. Kotihoitoperheen lapset ovat saaneet myös käydä tervehtimässä Inaa saunassa. Vaikka Ina jännittää, hän on ollut heille lempeä ja ystävällinen.

Ulkoilua ei ole vielä aloitettu kunnolla, sillä kaikki uudet asiat ovat toistaiseksi vielä kovin jännittäviä. Inan kanssa edetään täysin hänen omaan tahtiinsa, turvallisesti ja ilman kiirettä.

25.2.2026
Arka Ina tupsahti kotihoitoon Suomeen ja se taisikin olla melkoinen jysäys Inan elämässä. Inan ensimmäinen viikko kotihoidossa on mennyt uutta ihmetellessä ja rohkeutta pikku hiljaa kerätessä.

Saunasta on muodostunut Inalle tärkeä turvapaikka ja sieltä ihmetellään uusia ystäviä ja kodin ääniä. Ina vaikuttaa arkuudestaan huolimatta olevan hyvin kiltti. Hoitopaikan toisesta koirasta Ina on iloinnut suuresti, samoin kuin hoitotädin silityksistä.

Koska Ina on viettänyt suurimmalta osin koko aikansa turvapaikkansa perukoilla, sen reipastumisen edistymistä seurataan nyt pienin ja rauhallisin askelin.

14.2.2026
Ystävänpäivä oli Inan onnenpäivä, sillä silloin sen tassut tömähtivät Suomen kamaralle ja oma koti tuli taas askeleen lähemmäksi. Ina jatkaa kodinetsimistä Uudellamaalla.

Ina valmistautui Suomeen lähtöön käymällä tautitestissä. Kaikki kahdeksan tutkittua tautia olivat sillä negatiivisia. Negatiivisia olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis, sydänmato Dirofilaria immitis sekä ihomato Dirofilaria repens.

29.11.2025
Iloinen Ina pääsee siirtymään odotushuoneesta varsinaiseen adoptio-ohjelmaan. Valitettavasti edessä on vielä vähintään muutaman kuukauden odotus kylmällä tarhalla.

Inan rabiesrokotevasta-ainetasot olivat riittävät ja sillä on niiden puolesta mahdollisuus matkustaa Suomeen helmikuun puolivälissä. Inalla on EU:n hyväksymän tutkimuslaitoksen myöntämä todistus testituloksesta. 

28.10.2025
Ilopilleri Ina ja sisarukset lähettivät videoterveiset aitauksesta, joka on ollut niiden koti jo monen kuukauden ajan. Sisarukset ovat nyt täysikasvuisia ja pienet tilat ovat käyneet entistäkin ahtaammaksi.

Olosuhteista huolimatta sisaruksista reippaimmat ovat säilyttäneet positiivisen luonteensa ja riemastuvat, kun ihminen saapuu aitaukseen. Ina kuuluu joukon iloisimpiin. Saapuva talvi tekee sen elämästä valitettavasti pian monin verroin ankeampaa. Ina-paran turkki ei anna rittävää suojaa ulkona ja kun kopista puuttuu katto, on edessä kovat ajat.

Viipurin koirat - Ibi, Idun, Ilith, Immu, Ina, Iole, Isolda 10/2025

20.7.2025
Ina on varsinainen kieppuhäntä! Koko koira hetkuu puolelta toiselle, kun se näkee tutun ihmisen ja pääsee hakemaan siltä silityksiä.

Ina ja sen kuusi sisarusta syntyivät kodittomalle, mutta sosiaaliselle emokoiralle, jota kyläyhteisö ruokki Plodovojessa (ent. Pyhäjärvi, lähellä Käkisalmea). Emo kuitenkin sairastui vakavasti, jolloin koko koiraperhe otettiin kiinni. Emo päätyi Aurika-nimiselle eläinklinikalle hoidettavaksi, mutta valitettavasti hoidosta huolimatta se menehtyi lopulta. Inan sisaruksia ovat Isolda, Ibi, Ilith, Idun, Iole ja Immu.

Pennuille järjestyi onneksi hoitopaikka, ja ne vietiin väliaikaiseen hoitopaikkaan pienelle maatilalle. Siellä ne saivat asua siihen saakka, että rokotukset olivat tulleet voimaan. Pennut kasvoivat tilalla kanojen, ankkojen ja muiden eläinten keskellä ja olivat paljon ihmisten kanssa tekemisissä, mutta sisätiloissa ne eivät ole silti asuneet. Rokotukset antoivat riittävän suojan loppusyksystä, ja pennut ovat asuneet Elenan tarhalla loka-marraskuun vaihteesta saakka. 

Ina pääsi toukokuussa kuvattavaksi tarhan ulkopuolelle ja samalla se sai harjoitusta hihnassa kulkemisesta. Ulkoilu sujuikin varsin mallikkaasti: Ina nautti uusien tuoksujen haistelusta, viileässä heinikossa makoilusta, heinien nakertelemisesta ja totta kai myös ihmisten seurasta. Tällaiset hetket ovat aivan arkea kotikoirille, mutta tarhalla asuvalle koiralle jokainen näistä asioista oli kultaakin kallimpaa: voi olla, että seuraavaa ulkoilua ankea aitauksen ulkopuolella saa odottaa kuukausia, pahimmillaan vuosia. Toivottavasti Inan kohtalo ei sentään ole näin onneton, vaan joku huomaisi tämän sympaattisen tytön ja tarjoaisi sille oman kodin.

Ina rakastaa tuttuja ihmisiä ja se voisi olla sellaisen rapsuteltavana vaikka koko päivän. Sen iloisuus pirskahtelee valtoimenaan, eikä sen seurassa voi olla kauaa huonolla tuulella. Samaan aikaan täytyy muistaa, että sosiaalisuudestaan huolimatta se on kuitenkin kasvanut maaseudulla hyvin rajatussa ympäristössä, joten on varmaa, että se tulee arastelemaan uusia asioita ja tilanteita uudessa kodissa. Ina ei ole myöskään asunut koskaan sisätiloissa, joten esimerkiksi sisäsiisteys ja yksinjääminen on opetettava sille kuten pennuille opetettaisiin. Uudella omistajalla tulee olla ymmärrystä siitä, että Ina tulee tarvitsemaan aikaa sopeutumiseen eikä siitä välttämättä koskaan tule koiraa, jonka kanssa voisi ulkoilla kaupungin vilkkaissa keskustoissa. Se voi myös jännittää vieraita ihmisiä ja sille tulee antaa mahdollisuus tutustua niihin omaan tahtiinsa.

Taustastaan huolimatta Ina on iloinen ja aktiivinen nuori tyttö, joka tulee varmasti innostumaan rauhallisissa paikoissa lenkkeilystä. Se kaipaa varmasti myös mielekästä puuhailtavaa, kuten arkisten taitojen opettelua palkitsemisen kautta opetettuna, lelujen kanssa touhuamista, namien etsimistä ja puruluiden järsimistä. Vielä Ina ei osaa tällaisista asioista edes haaveilla, mutta teemme kaikkemme, että sekin saisi mahdollisuuden tällaiset elämän pienet ihmeet kokea.

Koska Inan tausta on maaseudulla ja koiralaumassa, etsii se kotia, joka sijaitsee rauhallisessa ympäristössä ja jossa on oma, aidattu piha uudessa ympäristössä ulkoilun opettelemiseksi. Kodissa on myös oltava reipas koirakaveri odottamassa. Inaa ei siis luovuteta ainoaksi koiraksi eikä kerrostaloon.

Viimeisissä kuvissa näkyy pentueen emo.

Inalta mitataan lähitulevaisuudessa rabiesvasta-ainetasot siinä toivossa, että sille löytyisi koti tai hoitopaikka. Varsinainen kodin etsiminen alkaa vasta sitten, kun tulokset on saatu ja testitulos on riittävällä tasolla. Siihen saakka Ina on verkkosivujemme odotushuoneosiossa, eikä sitä koskevia adoptiohakemuksia käsitellä. 

Viipurin koirat - Ina 5/2025

Ina tautitestataan 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Sen kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870. 

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.