Sijainti: Varsinais-Suomi
Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 50–55 cm)
Syntymäaika: 1/2020
Rabiesvasta-ainetestattu: 3/2026
Tautitestattu: 6/2026

10.7.2026
Arka Strelka totuttelee uuteen elämäänsä pienin askelin. Hoitopaikassa Strelkan nimi muotoutui suomalaiseen suuhun sopivammaksi ja on nyt Selja. Seljan kotihoitaja kertoo: 

"Selja viettää pääosan päivästään vielä omassa turvapaikassaan. Turvapaikka on sen verran iso, että siellä mahtuu hyvin nukkumaan ja huoneeseen tullessa hän onkin usein umpiunessa tassut ojossa. Sisäsiisteys ei luonnollisestikaan ole vielä hallussa, sillä Selja ei toistaiseksi ulkoile. Vatsa on toiminut vähän verkkaisesti, mikä oli odotettavissa, kun Seljan liikkuminen on vähäistä. Suolen toimintaa tuetaan bakteerein ja piimällä."

Seljan ensimmäinen viikko on koostunut lähinnä rauhoittumisesta ja lepäämisestä. Neidin on annettu olla pääasiassa omissa oloissaan, eikä sitä ole yritetty väkisin käsitellä, kun vieraan ihmisen kosketus sitä kerran niin kovin jännittää. Sellaiset toimet, kuten kynsienleikkuu ja ulkoilu saavat siis toistaiseksi vielä odottaa. Viikossakin on kuitenkin jo edistytty: "Alussa ihmisen nähdessään Selja pomppasi ylös ja pakeni turvapaikan takaseinälle aivan pieneen nippuun ja käänsi päätään pois. Nyt ei nouse enää edes ylös, vaikka vielä jännittää. On myös alkanut nukkua syvää unta, sen verran autuasta tuhinaa ajoittain kuuluu." Selja on myös seikkaillut asunnossa öiseen aikaan ja yksin ollessaan, ja vienyt pesäänsä pieniä aarteita, kuten kumisaappaan. Myös luun kaluaminen onnistuu ja aito luu oli Seljan mielestä aivan paras juttu maailmassa. Treeneihin Selja on saanut nakkeja ja näiden avulla totutellaan ihmisen läsänäoloon ja käden lähestymiseen. Ruoka ja juoma ovat maistuneet hyvin.

Ihminen ja toinen koira kiinnostavat Seljaa ja se viihtyisi muiden parissa, jos uskaltaisi. Selja käy kurkistelemassa ovelta ahkerasti toisten puuhia. Seljan hoitaja kuvailee tyttöä liikuttava otukseksi, joka haluaa uskaltaa, oppia ja tehdä. Edessä on kuitenkin vielä pitkä matka.

4.7.2026
Ujo Strelka sai jättää meluisan ja ahtaan tarhan taakseen. Nyt Strelka totuttelee kotikoiran elämään Varsinais-Suomessa.

Strelka valmistautui Suomen-matkaan käymällä tautitesteissä. Kaikki kahdeksan testattua tautia olivat sillä negatiivisia.

Negatiivisia olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis, sydänmato Dirofilaria immitis sekä ihomato Dirofilaria repens.

21.6.2026
Näyttää siltä, että Strelkaa tulee kohtaamaan valtavan iso muutos ja toiveiden täyttymys: hoitopaikka Suomessa odottaa koko elämänsä tarhalla asunutta tyttöä, pentueensa viimeistä.

20.3.2026
Ruskea koiratyttö tassuttelee tiiviisti Elenan kintereillä keskellä hiljaista maalaismaisemaa - maailmassa, joka on sille täysin vieras kuuden pitkän tarhavuoden jälkeen.

Näkymässä itsessään ei ole mitään kovin tavatonta, mutta tuolle pienelle koiratytölle kaikki siinä hetkessä on poikkeuksellista, uutta ja jännittävää. Strelka ei ole milloinkaan käynyt tarhan ulkopuolella sen jälkeen, kun se tuotiin sinne pienenä pentuna sisarustensa ja emonsa kanssa kuusi vuotta sitten. Strelka on ensimmäistä kertaa elämässään hihnassa ulkona, tavoitteena saada siitä kuvia ja videomateriaalia, jotka voisivat jonain päivänä auttaa sen omaan kotiin. Kohti toisenlaista loppuelämää.

Strelka on asunut Elenan tarhalla aivan pikkuisesta saakka. Se syntyi alkuvuonna 2020 sisarustensa kanssa hylätylle kotikoiralle, joka hakeutui suojaan synnyttämään erään autotallin alle. Kun pennut joitakin viikkoja myöhemmin lähtivät liikkeelle, pyydettiin Elenalta apua, joka haki koiraperheen Perovon kylästä Viipurin laitamilta tarhalleen.

Ehdimme tavata emon ja pennut vain kerran niiden saavuttua tarhalle. Ajoitus ei ollut niiden puolella. Raja meni kiinni koronapandemian vuoksi, ja pennut jäivät tarhalle kasvamaan - seuranaan vain toisensa ja muut koirat.

Meidän tarhavierailumme loppuivat kuin seinään. Muutaman työntekijän aika riitti vain pakolliseen: yli 200 koiran ruokkimiseen, juomavesien kantamiseen ja aitausten siivoamiseen.

Kun 2,5 vuoden odotuksen jälkeen pääsimme vihdoin Elenan tarhalle Svetogorskiin, oli pennuista kasvanut arkoja ja varovaisia aikuisia, jotka asuivat eri puolilla tarhaa. Osa oli menettänyt henkensä jo kauan sitten.

Pentujen sosiaalinen, ihana emo Sati oli säilyttänyt luottavaisuutensa ihmisiä kohtaan. Ei ollut ihme, että Sati löysi Suomesta kodin. Raskas tarhaelämä oli tosin jättänyt siihen jälkensä – korvista oli jäljellä enää vain riekaleet, ja se vaikutti hyvin surumieliseltä.

Heikosta sosiaalistumisesta huolimatta yksi Satin aikuiseksi kasvanut pentu, Myy, hakeutui luoksemme aina vain iloisemmin tuttavuutta tekemään. Myy viihtyi ihmisten parissa ja kipusi aina puoliksi syliimme. Myy seurasikin melko pian emonsa tassunjälkiä Suomeen ja omaan kotiin.

Mutta jäljellä on vielä.. Strelka.

Ainoa sisaruksista, joka on enää hengissä. Strelka on ujo ja varovainen tyttö, mutta se kuitenkin hakeutuu Elenan rapsutettavaksi ja on silmin nähden onnellinen pienestä seurusteluhetkestä. Strelka jäisi mielellään tutun ihmisen lähelle pidemmäksikin aikaa, mutta aitauksessa asuva uros ei halua aina jakaa ihmisten huomiota. Strelka vetäytyy näissä tilanteissa sivuun. Ehkäpä osittain juuri siksi se on saanut pitää henkensä, että mieluummin väistää kuin lähtee mukaan rähinöihin.

Pienessä ja ahtaassa aitauksessa voi unohtaa koirien kuvaamisen. Niinpä Strelka vietiin aiemmin tässä kuussa ulos tarhan ulkopuolelle. Ihme kyllä, Strelka ei ollut täysin lamaantunut, vaan kulki Elenan perässä läheiselle metsäpolulle - sinne samaan paikkaan, minne mekin aina suuntasimme koirien kanssa niitä valokuvaamaan.

Muutama auto huristelee ohi, mutta muuten tie on hiljainen. Strelka istuskelee Elenan vieressä, haistellen ja katsellen ympärilleen. Jännityksestä huolimatta ympäristö tuntuu myös kiinnostavan sitä. Kun vieressä ei ole ketään, jota varoa, Strelka uskaltautuu paljon rohkeammin Elenan rapsutettavaksi. Se haluaa olla lähellä, mutta vallitsevat olosuhteet eivät ole tarjonneet siihen montaa mahdollisuutta.

Strelka on lähempänä omaa kotia kuin koskaan ennen. Silti on pitkälti sattumaa, kuka huomataan ja kuka ei. Koiraa, joka on elänyt pikkupennusta saakka vuosia tarhalla, ei voi sijoittaa mihin tahansa tai kenelle tahansa.

Strelka tarvitsee mahdollisimman rauhallisen asuinseudun, mieluiten kodin maaseudulta, sekä ystävällisen lajitoverin tuekseen. Omistajan, jolla on kokemusta ja ymmärrystä olla asettamatta koiraa kohtaan liikoja odotuksia - vaatimuksista puhumattakaan. Ihmisen, joka haluaa tehdä Strelkan elämän viimeisestä luvusta niin onnellisen ja hyvän kuin mahdollista.

Strelkan rabiesrokotevasta-ainetasot ovat riittävät ja sillä on niiden puolesta mahdollisuus matkustaa Suomeen heti ensimmäisessä mahdollisessa kuljetuksessa, eli tässä tapauksessa toukokuun alussa 2026. Sillä on EU:n hyväksymän tutkimuslaitoksen myöntämä todistus testituloksesta.

Strelka tautitestataan 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Sen kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Viipurin koirat - Strelka 3/2026

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.