Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 1/2023
Tautitestattu: 5/2023

30.6.2023
Fiona sai kodin Kärkölästä.

16.6.2023
Mikä on tuo rakettina kiitävä musta kippurahäntä, jonka jalat tuskin koskettavat maata? No tietysti ihana pentuenergiaa pursuava Fiona!

Onnekas Fiona on nautiskellut elämästä kotihoitopaikassaan nyt viikon päivät. Se on osoittautunut reippaaksi tytöksi, jonka päivät täyttyvät monenlaisista puuhista ja leikeistä. Fiona tulee mutkattomasti toimeen kotihoitopaikan eri-ikäisten urosten ja narttujen kanssa, mutta tukeutuu erityisesti samalla kyydillä hoitoon tulleeseen vanhempaan narttuun. 

Fiona on matkustanut autokyydillä kyläilemään ja reissu sujui hyvin. Uudessa ympäristössä se sai jännitystä lievittävää tukea tutulta kaverikoiralta.

Hihnassa kulkeminen sujuu Fionalta mukavasti, vaikka nuoren koiran tapaan meno voi olla välillä railakastakin.

Fiona on ollut pääosin sisäsiisti, mutta pissalammikoita saattaa vielä lirahdella sisälle. Alkuun tyttö haukahteli jonkun verran, mutta tämä on sittemmin jäänyt kokonaan pois.

Hoitotoimenpiteet ovat onnistuneet sujuvasti, eikä Fionan elämässä muutenkaan tunnu olevan tällä hetkellä huolen häivää. Ainoa musta pilvi taivaalla lienee kastelukannu, joka ikävän säännöllisesti saapuu huuhtelemaan ojan vesileikeissä ihanasti marinoitunutta muta-Fionaa.

Fiona etsii aktiivista kotia, joka olisi valmis aloittamaan yhteisen matkan ikioman valppaan energiapakkauksen kanssa.

Uudesta kodista olisi hyvä löytyä Fionalle myös kiva koirakaveri.

11.6.2023
Ihana Fiona pääsi Suomeen jatkamaan kodinetsintää.

2.6.2023
Fionalle on luvassa hoitopaikka Suomesta! Se valmistautui matkaan käymällä tautitesteissä. Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat sillä negatiivisia.

Fionalta tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

Tapasimme Fionan toukokuun lopun tarhamatkallamme ja neiti sai esittelyynsä muutaman uuden kuvan. Fiona lähti innokkaasti kanssamme kävelylle mutta kaipaili jonkin verran sisaruksiaan, jos välimatkaa sattui olemaan paria metriä enemmän. 

12.5.2023
Tämä ihana, iloinen pirpana on Fiona, sisarussarjansa pikkuisin tyttönen. Se syntyi talon sokkeliin talvipakkasilla mutta tulevaisuus on toivottavasti jotain ihan muuta. 

Fionan ja sen sisarusten Fannin, Fidelin, Fadilin, Faron ja Fuugan elämä ei alkanut parhaaalla mahdollisella tavalla. Ne syntyivät Lesogorskissa (eli Jääskissä, kylä aivan Suomen rajalla)  asuvalle villille emolle, joka oli saanut pentuja jo aiemminkin. Koska tiedettiin, että pennuistakin kasvaa hyvin arkoja ja niitä on vaikea saada kiinni, jos ne elävät pitempään emonsa kanssa, ne otettiin emoltaan pois jo noin 5-viikkoisina. Saman emon edellistä pentuetta olivat Enid, Ellie, Edvin, Eelis sekä Elliot, jotka olivat syntyneet vain puoli vuotta aikaisemmin. Arkaa emoa, käytännössä villoiraa, on yritetty saada erilaisin menetelmin kiinni, jotta se saataisiin sterilisoitua.

Samana päivänä Elena haki turvaan myös toiset mustat pennut toiselta aralta emolta, ja mustat pikkuiset sekoittuivat iloisesti keskenään. Saattaa olla, että Fuuga on tätä toista pentuetta, jossa pennut olivat hiukan suurempia, ehkä viikon tai pari vanhempia ja myös jonkin verran arempia. 

Tapasimme pennut helmikuun puolivälissä, samana päivänä, kun ne otettu emoltaan pois. Elena ja Viktoria seisoivat eläinlääkäriaseman edessä vakavina kasa pentuja sylissään. Kaikkiaan niitä oli 14 ja yhtä lukuunottamatta ne kaikki olivat mustia. Kukaan ei ihastellut suloisia pentuja, sillä tilanne oli oikeasti vakava. Mitä näille kaikille tehtäisiin? Mistä niille löytyisi turvallinen paikka kasvaa? Millä maksettaisiin niiden ruoka? Saisivatko ne koskaan koteja? Pysyisivätkö ne ylipäätään hengissä? Osallistuimme kuulijoina neuvotteluun pentujen kohtalosta. Pian klinikan oma eläintenhoitaja lupasi tarjota niille hoitopaikan, ja sen jälkeen tartuttiin toimeen: jokainen pikkuinen punnittiin, sai matolääkkeen suuhunsa ja sen jälkeen yhdistelmärokotteen niskaansa. Ajankohta oli rokottamiselle varhainen mutta erityisissä oloissa tarpeen. Pennut tultaisiin rokottamaan uudelleen 2 viikon välein. Maksoimme pentujen ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä saamat matolääkkeet ja rokotteet lahjoitusvaroin.

Pennut asuivat pari kuukautta eläintenhoitaja Janan piha-aitauksessa ja kun niillä huhtikuussa oli riittävä suoja parvovirusta vastaan, ne muuttivat Snezhannan tarhalle. Osa pennuista ehti löytää paikallisen kodin jo ennen tätä.

Tapasimme pennut Snezhannan tarhalla huhtikuun lopulla. Pennut olivat ilahduttavan reippaita, vain yksi vetäytyi hämmentyneenä koppiin. Tuliaisina tuodut lelut tekivät kauppansa ja vaikka syliin nostaminen jännittikin pieniä, tointuivat ne siitä nopasti ja hyppivät innoissaan meitä vasten. Lähtökohdat sosiaalistumisen kannalta olivat huonot, mutta sijaiskotiin pääseminen pelasti nämä pennut pahemmalta arkuudelta. Nyt vastuu on Snezhannalla ja tarhan vapaaehtoisilla, joiden kanssa ne ovat jo saaneet harjoitella hihnassa kävelyä. 

Fionan tilanne näyttää nykyään varsin lupaavalta. Vielä kuitenkin tarvittaisiin se oma koti. Musta väri ei yleensä ole suurin myyntivaltti, kun kotiehdokkaita hurmataan, mutta Fiona ei onneksi ole arka. Sen kauniit kasvot ja kiiltävä turkki toivottavasti kiinnittävät jonkun sellaisen huomion, joka kaipaa omaa koiraystävää ja on valmis opastamaan tassusta pitäen, kuinka kodissa eletään. 

Ainakin toistaiseksi Fiona sisaruksineen etsii kotia, joka on melko rauhallisella alueella ja jossa on vähintään yksi kiva koirakaveri odottamassa. 

Viipurin koirat - Fanni 29.4.2023

Viipurin koirat - F-pennut 29.4.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.