Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi (nyt 50 cm, 20 kg)
Syntymäaika: 1/2023
Tautitestattu: 5/2023

30.7.2023
Fidel sai oman kodin Orivedeltä.

23.7.2023
Vihdoin koitti myös Fidelin aika matkata Suomeen. Se saapui sisarusjoukkonsa viimeisenä ja odottaa hakemuksia Hollolassa.

Fidelin elämää hoitopaikassa voi seurata Instagramissa sivulla @kotikallionhoitolaiset 

2.6.2023
Fidelille teetettiin tautitestit Suomeen pääsyn toivossa. Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat Fidelillä negatiivisia.

Fideliltä tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis. Fidel kävi myös kastroitavana.

Tapasimme Fidelin toukokuun lopun tarhamatkallamme ja nuorukainen sai esittelyynsä muutaman uuden kuvan. Fidel lähti hyvin reippaasti kanssamme kävelylle mutta kaipaili jonkin verran sisaruksiaan, jos välimatkaa sattui olemaan paria metriä enemmän. 

12.5.2023
Iloinen Fidel syntyi talon sokkeliin talvipakkasilla mutta katsoo toiveikkaana tulevaisuuteen: olisiko siellä oma koti ja ihan oma ihminen?

Fidelin, Fannin, Fionan, Fadilin, Faron ja Fuugan elämä ei alkanut parhaaalla mahdollisella tavalla. Ne syntyivät Lesogorskissa (eli Jääskissä, kylä aivan Suomen rajalla) asuvalle villille emolle, joka oli saanut pentuja jo aiemminkin. Koska tiedettiin, että pennuistakin kasvaa hyvin arkoja, jos ne elävät pitempään emonsa kanssa, ja niitä on vaikea saada kiinni, ne otettiin emoltaan pois jo noin 5-viikkoisina. Saman emon edellistä pentuetta olivat Enid, Ellie, Edvin, Eelis sekä Elliot, jotka olivat syntyneet vain puoli vuotta aikaisemmin. Arkaa emoa, käytännössä villoiraa, on yritetty saada erilaisin menetelmin kiinni, jotta se saataisiin sterilisoitua.

Samana päivänä Elena haki turvaan myös toiset mustat pennut toiselta aralta emolta, ja mustat pikkuiset sekoittuivat iloisesti keskenään. Saattaa olla, että Fuuga on tätä toista pentuetta, jossa pennut olivat hiukan suurempia, ehkä viikon tai pari vanhempia ja myös jonkin verran arempia. 

Tapasimme pennut helmikuun puolivälissä, samana päivänä, kun ne otettu emoltaan pois. Elena ja Viktoria seisoivat eläinlääkäriaseman edessä vakavina odottamassa meitä, kasa pentuja sylissään. Kaikkiaan niitä oli 14 ja yhtä lukuunottamatta ne kaikki olivat mustia. Kukaan ei ihastellut suloisia pentuja, sillä tilanne oli oikeasti vakava. Mitä näille kaikille tehtäisiin? Mistä niille löytyisi turvallinen paikka kasvaa? Millä maksettaisiin niiden ruoka? Saisivatko ne koskaan koteja? Pysyisivätkö ne terveinä ja hengissä? Osallistuimme kuulijoina neuvotteluun pentujen kohtalosta. Pian klinikan oma eläintenhoitaja lupasi tarjota niille hoitopaikan luotaan, ja sen jälkeen tartuttiin toimeen: jokainen pikkuinen punnittiin, sai matolääkkeen suuhunsa ja sen jälkeen yhdistelmärokotteen niskaansa. Ajankohta oli rokottamiselle varhainen mutta erityisissä oloissa tarpeen. Pennut tultaisiin rokottamaan uudelleen 2 viikon välein. Maksoimme pentujen ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä saamat matolääkkeet ja rokotteet lahjoitusvaroin.

Pennut asuivat pari kuukautta eläintenhoitaja Janan piha-aitauksessa ja kun niillä huhtikuussa oli riittävä suoja parvovirusta vastaan, ne muuttivat Snezhannan tarhalle. Osa pennuista ehti löytää paikallisen kodin jo ennen tätä.

Tapasimme pennut Snezhannan tarhalla huhtikuun lopulla. Pennut olivat ilahduttavan reippaita, vain yksi vetäytyi hämmentyneenä koppiin. Tuliaisina tuodut lelut tekivät kauppansa ja vaikka syliin nostaminen jännittikin pieniä, tointuivat ne siitä nopasti ja hyppivät innoissaan meitä vasten. Lähtökohdat sosiaalistumisen kannalta olivat huonot, mutta sijaiskotiin pääseminen pelasti nämä pennut pahemmalta arkuudelta. Nyt vastuu on Snezhannalla ja tarhan vapaaehtoisilla, joiden kanssa ne ovat jo saaneet harjoitella hihnassa kävelyä. Seuraavaksi olisi kodin vuoro, ja Fidel olisi valmis muuttamaan kesäkuussa. 

Fidel kaipaa omaa kotia ja toivoo, että se löytyisi ennen talvea. Musta väri ei yleensä ole suurin myyntivaltti, kun kotiehdokkaita hurmataan, mutta Fidel ei onneksi ole arka. Sen toinen korva kurkottaa jo kohti taivasta kun toinen miettii vielä, minne suunnata. Se on valmis kiipeämään syliimme ja riemastuu lelutuliaisista. Nyt tarvittaisiin vain se ihminen, joka kaipaa omaa koiraystävää ja olisi valmis opastamaan Fideliä tassusta pitäen, kuinka kodissa eletään. 

Ainakin toistaiseksi Fidel sisaruksineen etsii kotia, joka on melko rauhallisella alueella ja jossa on vähintään yksi kiva koirakaveri odottamassa. 

Fidel kastroidaan ja tautitestataan ennen Suomeen tuloa.

Viipurin koirat - Fidel 29.4.2023

Viipurin koirat - F-pennut 29.4.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.