Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: suurehko (n. 65 cm)
Syntymäaika: 2014-2015

5.3.2020
Gunnar sai oman kodin.

1.3.2020
Gunnarin rabiesvasta-aineiden määritys osoitti, että sillä on riittävä rokotussuoja tartuntaa vastaan. 

Gunnar testattiin oman kodin toivossa kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Negatiivisia olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi sekä sydänmato (Dirofilaria immitis). Positiivisia olivat ihomato (Dirofilaria repens) sekä Mycoplasma haemocanis. Gunnar aloitti lääkityksen ihomatotartunnan vuoksi.

6.1.2020
Uljas Gunnar on varsin mukava ja rauhallinen aikuinen koira. Gunnar toivoo vielä löytävänsä oman kodin, josta sitä ei tulla hylkäämään enää koskaan.

Saksanpaimenkoiraa ulkomuodoltaan muistuttava komea Gunnar on iältään arviolta n. 5-6 vuotta. Rauhallinen ja ystävällinen herra, joka lähtee mielellään hihnalenkille haistelemaan tuoreimmat kuulumiset tienpenkoilta. Tarhan ympärillä irti olevista koirista Gunnar ei välitä vaan kohteliaasti nuuskaisee, kun joku koirista tulee tekemään tuttavuutta. Gunnar keskittyy enemmän ruohotupsujen haisteluun sekä niiden lennättelyyn tarmokkailla takajalkojen ruopaisuilla. Yhdistysaktiivien lisäksi myös venäläiset vapaaehtoiset, joihin on kuulunut teinityttö, mies ja nainen, ovat käyttäneet Gunnaria hihnalenkillä eikä poika ole vierastanut ketään. Gunnar mennä lompsii yhtä tasaiseen tahtiin kaikkien taluttajiensa kanssa.

Epäonnekseen Gunnar joutui hylätyksi nuorena aikuisena ollessaan jo täysikasvuinen koira. Gunnarin aiemmista elämänvaiheista ei tiedetä mitään ennen sen tarhalle päätymistä. Tarhalla nuori Gunnar oli energiaa täynnä ja käyttäytyi välillä aika raisusti. Nähdessään ihmisiä Gunnar innostui valtavasti eikä tiennyt kuinka olisi voinut osoittaa iloisuutensa. Eihän se riehuminen pahantahtoista ollut eikä Gunnarin ollut tarkoitus ketään satuttaa, vaikka innostuksissaan näykkäilikin välillä hampailla. Ehkäpä pentuna kukaan ei ollut Gunnaria opettanut kuinka ihmisten kanssa ollaan ja toimitaan. Niinhän siinä kävi, ettei nuorta ja villiä Gunnaria voitu laittaa kotia etsimään, vaan Gunnar jäi tarhalle odottamaan.

Muutama vuosi vierähti ja rauhoittunut mukava Gunnar hieman unohtui kaiken muun koirapaljouden sekaan. Kävipä välillä jopa niinkin hämmästyttävä asia, että Gunnar sai kodin yhdistyksen ulkopuolelta kun venäläistaustainen perhe kävi sen itse yksityisesti adoptoimassa Suomeen. Ja vain parin viikon kuluttua koira jo palautettiin takaisin Venäjälle. Voi Gunnar-parkaa! Juuri kun ehti huomata miten pehmeä peti voikaan olla eikä tarvinnut enää palella, Gunnar huomasi olevansa jälleen hylättynä tarhalla. Syy palautukseen ei ollut koirassa vaan kuuleman mukaan jokin perheen sisäinen tilanne. Koiran ottaminen tuskin oli ollut kovinkaan suunniteltua.

Gunnar on elänyt sopuisasti aitauskavereidensa kanssa, jotka ovat lähinnä koostuneet tyttökoirista. Kaupungin keskustan sijaan rauhallisemmat asuinpaikat soveltuvat paremmin Gunnarille. Maaseudulla reipas Gunnar pärjäsi varmaankin talouden ainoana lemmikkinä. Vilkkaammalla seudulla kodissa odottavasta mukavasta tyttökoirasta Gunnar varmastikin ilahtuisi. Koirakaveri olisi omiaan näyttämään mallia Gunnarille uusissa asioissa, joita se ei ole paljoa tarhavuosien aikana kohdannut. Uuden kodin onkin varauduttava opettamaan hellästi ja kärsivällisesti Gunnarille kaikki tarvittava kotikoiran asiat sekä suotava aikaa koiran tottua omaan tahtiinsa uusiin asioihin. Gunnar on varsin fiksun oloinen uros, joka varmastikin uudet asiat tulee oppimaan.

Viipurin koirat - Gunnar 9.1.2020

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.